Snappertunaan vanhempien mökille ja iskän kanssa sienimetsälle. Espoosta löysin jo mustatorvisienet poikineen, eli hinku oli kova korintäytölle! Kurvattiin auton kanssa niin sanotuille varmoille paikoille, mutta hiljaista oli… Mukana oli onneksi poimuri ja ämpäri, niin mustikat saatiin talteen. Jokunen kantarellikin löytyi. Vaihdettiin siis paikkaa ja seuraavasta kohteesta löytyikin jo enemmän saalista. Yksi entinen metsäneläväkin, ehkä ilveksen saalis?
Kori alkoi täyttyä. Kantarelleja, herkkutatteja ja mustatorvisieniä. Jopa suuri herkkuni sillihapero( tosin vain yksittäinen löydös) paljasti itsensä 🙂 Näitä kun löytäisi enemmän! Ja niinhän siinä sitten kävi, kun erkaannuttiin sienien perässä toisistamme, että perinteinen eksyminen tapahtui… Huhuilut kuuluivat jonkin aikaa, kunnes hiljeni.
Onneksi olin vaihtanut puhelinta vanhasta “akku loppuu”- versiosta ja appina oli karttapalvelu. Reittiviiva kehiin ja metsätie löytyi ja niin autokin!
Auto löytyi ja siinä se iskä hotki vattuja puskista… Minä liityin joukkoon, kunnes yhtä oksaa nostaessa huomasin sen alta kuhinaa…Ampiaispesä! Lähti akka kuin hauki rannasta ja vain yksi amppari ehti pistää korvaan. Avuksi rahkasammalta vanhan kansan oppien mukaisesti ja kyllä helpotti polte heti 🙂
Kyllä metsässä on mukavaa… Tosin yksi punkki löytyi kaulasta, minkä irroitin ja rokotus on hoidettu, eli ei hätiä mitiä. Ja saihan sitä pakkaseen ja mahanpohjalle herkkuja!
Terkuin Anu