Edeltävän viikon lähimaaston pikatsekkaus antoi luvan odottaa jonkinlaista satoa sienipäiville. Tatteja ja kantarelleja oli näkyvissä jonkin verran, joten innolla odotimme tulevien sienipäivien löydöksiä.
Sienipäivät käynnistyivät perinteisesti perjantai- iltana, kun Anu töiden jälkeen suuntasi auton keulan kohti Lahtea. Anun saavuttua laitoimme saunan tulille ja aloimme suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa sienikaveri Eevan metsäopastusta varten. Tutkimme lähialueiden maastokarttaa ja valitsimme sopivia sieniretkireittejä. Tähtäimessä oli myös löytää sienikotolaisille uusia aluevaltauksia.
Lauantaina Eeva saapui innokkaana paikalle. Odotellessamme sadekuurojen väistymistä Eeva esitteli ohjeistuksemme mukaista metsävarustustaan. Selvästi sienikorin kahva poltteli jo kädessä. Sadekuurot väistyivät ja pääsimme metsään.
Valitsemamme maasto oli sopivan helppokulkuinen ja “tattirikas”. Ajatuksenamme oli totuttaa Eeva tunnistamaan ja löytämään herkkutatteja. Alussa tuntui, että maastossa on hieman hiljaista, mutta sitten alkoi iloisia hihkahduksia kuulua! Hei, tässä taitaa olla herkkutatti! Ja täällä! Ja kantarelleja!
Pienellä tauolla nautimme eväitämme ja Eeva tarjosi meille valmistamiaan luomu- ja terveyssnacksejä; raakasuklaata, siemenleipää ja jotain palleroita. Se oli uusi ja mielenkiintoinen makukokemus.
Retki oli kokonaisuudessaan onnistunut, sienikorit saivat sopivasti täytettä ja Eeva vielä perillä jäi seuraamaan sienten käsittelyä säilöntää varten. Seuraavana päivänä olikin kiva kuulla, että kuivuri oli hankittu, Eeva oli käynyt omalla sienireissullaan ja tattisaalis olikin jo kolminkertainen. Hyvä Eeva!
Sienipäivien jatko sujui uusiin metsäalueisiin ja niiden antiin tutustuessa, tuloksena olikin uusia apajapaikkoja. Sikurirouskuja, MTS:ää (mustatorvisieniä), HT.tä (herkkutattia), kuusenleppärouskuja ja haaparouskuja. Ja niinhän siinä kävi, että sienihulluus iski emmekä malttaneet lopettaa ennenkuin hämärä laskeutui. Päämajaan saavuttuamme todellisuus oli kohdattava – hyvin runsas sienisaalis odotteli käsittelyä! Sauna lämpenemään ja saaliin kimppuun. Kello olikin lähes 04 ennenkuin saimme sienet renslattua ja pään tyynyyn.
Kokonaisuudessaan LSP 2017 tarjosi runsaan sadon, hienon syyssään, upeita metsähetkiä ja kirsikkana kakussa uuden sienituttavuuden – NOKIROUSKUN. Nokirousku on harvoin runsaslukuinen mutta meillä kävi munkki ja löysimme oikein jackpotin.
Snappertunaan vanhempien mökille ja iskän kanssa sienimetsälle. Espoosta löysin jo mustatorvisienet poikineen, eli hinku oli kova korintäytölle! Kurvattiin auton kanssa niin sanotuille varmoille paikoille, mutta hiljaista oli… Mukana oli onneksi poimuri ja ämpäri, niin mustikat saatiin talteen. Jokunen kantarellikin löytyi. Vaihdettiin siis paikkaa ja seuraavasta kohteesta löytyikin jo enemmän saalista. Yksi entinen metsäneläväkin, ehkä ilveksen saalis?
Kori alkoi täyttyä. Kantarelleja, herkkutatteja ja mustatorvisieniä. Jopa suuri herkkuni sillihapero( tosin vain yksittäinen löydös) paljasti itsensä 🙂 Näitä kun löytäisi enemmän! Ja niinhän siinä sitten kävi, kun erkaannuttiin sienien perässä toisistamme, että perinteinen eksyminen tapahtui… Huhuilut kuuluivat jonkin aikaa, kunnes hiljeni.
Onneksi olin vaihtanut puhelinta vanhasta “akku loppuu”- versiosta ja appina oli karttapalvelu. Reittiviiva kehiin ja metsätie löytyi ja niin autokin!
Auto löytyi ja siinä se iskä hotki vattuja puskista… Minä liityin joukkoon, kunnes yhtä oksaa nostaessa huomasin sen alta kuhinaa…Ampiaispesä! Lähti akka kuin hauki rannasta ja vain yksi amppari ehti pistää korvaan. Avuksi rahkasammalta vanhan kansan oppien mukaisesti ja kyllä helpotti polte heti 🙂
Rahkasammalta
Kyllä metsässä on mukavaa… Tosin yksi punkki löytyi kaulasta, minkä irroitin ja rokotus on hoidettu, eli ei hätiä mitiä. Ja saihan sitä pakkaseen ja mahanpohjalle herkkuja!
Korvasienien metsästys konkretisoitui kuluneena viikoloppuna. Maksimaalisen onnistumismahdollisuuksien saavuttamiseksi päätimme hajaantua kahteen sooloyksikköön. Anu suunnisti Tammisaaren maastoihin ja Päkä jalkautui luontoon Lahdessa. Saamiemme vinkkien perusteella korvasieniä on jo nähty. Joten saappaat jalkaan ja avohakkuita etsimään.
Lahti kutsuu Tammisaarta…
Päkän tilanne Lahdesta 29.4.2012: Kovasti olen maastoa tutkaillut ihan luonnossa kuin kartoiltakin, mutta sopivaa hakkuualuetta ei vaan tunnu löytyvän mistään. Sain ihan loistovinkin VPK: n miehiltä mahdollisesta sopivasta parin vuoden vanhasta hakkuupaikasta… sitä siis etsimään…
Noh, ajelin maastokartan perusteella kapeaa metsätietä paikkaan missä mun käsityksen mukaan kohde olisi pitänyt olla. Eipä löytynyt. Muuta etsiskelyä en sitten ehtinytkään tehdä kun työt häiritsevät harrastustoimintaa 🙁 Vaikka nyt ei oikeaa korvasienipaikkaa löytynytkään, niin ERITTÄIN lupaavannäköisiä sienimaastoja kylläkin, noin niinkuin tattimetsästystä ajatellen.. Noh vähästä ei lannistuta, se on sitte vappupäivänä uusi tutkimusreissu edessä. Sitä odotellessa…
Anun tilanne Tammisaaresta 29.4.2012: Kohti ensimmäistä avohakkuupaikkaa, minkä olin autoillessa spotannut. Hiljaista on…taitaa olla liian tuore paikka korvasienien kannalta katsottuna. Voipi olla ensi vuonna lupaavampi tuttavuus. Täältä löytyi vain tuntemattomia “kuppisieniä”, tosin äärimmäisen kauniita olivat ja pitihän tuo löydös ikuistaa muistoksi.
Mikäköhän sienilajike tämä on?
Takaisin korvasienien pariin…..Toisenkin ja kolmannenkin hukkareissun jälkeen oli palattava takaisin päämajalle vanhempieni mökille. Isäni pisti sitten vanhan kunnon viidakkorummun pyörimään ja soitteli mökkinaapuruston tutuille. Johan nappasi! Sain mukavasti vinkkejä ja lopulta tuo “pohjoisen tryffeli” löytyi kun löytyikin. Havaittuja kolmea yksilöä ei kuitenkaan kannattaisi alkaa keittelemään useampaan kertaan pois myrkyistä, joten ne saivat jäädä vielä kasvamaan paikoilleen. Kameralle tallentui ihana muisto kevään ensilöydöksestä 🙂
Suurin odotuksin keräsin kartan, puhelimen, sieniveitsen ja maastokartan taskuun ja suunnistin kohti tietämääni hakkuualuetta… ohjeissahan oli, että kannattaa tsekkailla puupinoja teiden varsilla, ja nämä puupinot olin bongannut jo viime kesänä… noh hurautin paikalle. Auto parkkiin ja metsäautotietä tallusteleen. Hakkuualue löytyi kyllä ihan sieltä missä sen piti ollakkin.. hieno hakkuualue olikin. Oli varmaan parinakin vuonna sitä tehty.
ensimmäinen hakkuuaukea
No siellä sitten kuljeskelin silmät tarkkana. Kyllähän nuo risut rapisi saappaiden alla, mutta vihreitä havuja oli kyllä näkyvissä. Korvasieniä ei 🙁 Eli ensi keväänä tämä saattaisi olla ihan “ottipaikka”
Noh, eipä hätää, siinä sitten kun kävelin eteenpäin, niin näin toisen hakkuualueen, mikä näytti vanhemmalta. Sinne siis.
Siellä sitten todellakin oksat rasahteli jalkojen alla. Ehkä liikaakin. Siellä kävelin vadelmapensaiden seassa ja katse tiukkana maata kohden. Ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle… mutta ei, ei mitään. Tai no löysin kyllä jotain ruskeaa pilkottamassa maassa. Hetken innostuin jo, että jeeee, nyt mä löysin, nyt mä löysin! Mutta kyllä ne löydökset oli jotain ihan muita sieniä. Niitä oli jonkin verran niissä hiekkaisissa montuissa siellä täällä. Mitä lie olivat? Jos joku tietää, niin kertokaa ihmeessä. En tunnistanut edes kirjoista.
Toinen hakkuuaukeaPäivän sienilöydös - laakakorvasieni
Eka hakkuuaukea oli ilmeisesti liian “tuore” ja toinen liian “vanha”.
Ei oo helppoo korvasienen metsästys, ei.
Käveleskelin sitten takaisin autoa kohden ja päätin vielä käydä katselemassa siinä lähellä olevan metsäkonetien varrelta, josko kävisi lykky. Noh, eipä tartvinnut kovinkaan kauas kävellä, kun oli pakko jäädä ihmettelemään löydöksiä…
EI näin!
Juu näit ihan oikein, on se telkkari. Eikä siinä vielä kaikki… läheltä löytyi myös jääkaappi, maalipurkkeja ja jotain muuta sälää. Niitä en jäänyt tarkemmin analysoimaan, kun alkoi sapettamaan niin paljon, että oli ihan päivä menossa pilalle.
Mikä ihme siinä on, että pitää tuollaista romua roudata metsään? Nuo kaikki tavarat voisi ihan ilmaiseksi palauttaa myös kaatikselle. Emmä tajua.
Noh, käveleskelin vielä hieman toiseen suuntaan ja nautin metsän äänistä ja tuoksuista. Ihanaa, kesä on tulossa!
Tämä reissu ei nyt tuottanut tulosta ja positiivisena ihmisenä päädyin siihen lopputulemaan, että nyt on vielä liian aikaista täällä Päijät-Hämeessä. Jos vaan viralliset työt antaa periksi niin uusi reissu on vielä tehtävä. Niin kovin tahtoisin löytää elämäni ensimmäiset korvasienet. Jos tunnet palavaa halua antaa vinkkiä, mistä niitä tältä alueelta voisi löytää, tulisin hyvin, hyvin iloiseksi 🙂
Tammisaari 1.5.2012: Sunnuntain korvasienilöydöksen jälkeen maanantai meni työn merkeissä Helsingissä ja illaksi ehti mukavasti takaisin mökille saunaan ja uimaan. Matkalla spottasin muutaman lupaavalta näyttävän hakkuupaikan tulevaa varten…Vappupäivän saalis olikin kalapitoinen ja kun kerran korvasieniä ei löytynyt tarpeeksi kastiketta varten, kaivoimme pakkasesta kantarelleja esiin. Tosin käki ei vielä kukkunut eikä hiirenkorviakaan näkynyt puissa, niin korvasienikauden huippu taitaa olla vielä edessäpäin.
Vapunaaton ilta
Cookie Settings is not available. Cookie Consent is disabled or is just disabled for your country.
Cookie Settings is not available. Cookie Consent is disabled or is just disabled for your country.
