Lauantaiaamuna heräsinkin pöpperöisenä auringon valoon ja kömmin sängystä kahvin keittoon. Rauhallisen aamiaistuokion jälkeen lähdimme äidin kanssa metsäretkelle katsastamaan löytyisikö korvasieniä tai huhtasieniä. Kävelimme peurojen ja hirvien tallomia reittejä ja kuuntelimme lintujen liverrystä. Korvasieniä ei näkynyt ja aikaisempien vuosien huhtasienipaikatkin olivat hiljaisia. Päätimme sitten vain keskittyä luonnossa kulkemiseen ja rupateltiin siinä samalla kuulumisia ja nautittiin upeasta kelistä.
Muutama peurakin kirmasi puiden lomassa meitä karkuun ja oravat säksättelivät kuusien kätköistä. Leppoisaa lenkkeilyä rauhalliseen tahtiin tallustellen. Takaisin mökille päin astellessani peurapolkua seuraten se sitten yllättäen tapahtui. Silmät nauliutuivat keskellä polkua kasvavaan ruskeaan mykkyrään. Huusin heti äidille että nyt kävi lykky! Kevään ensimmäinen korvasienilöydös oli totta ja kännykkä heilahti vauhdilla kuvausasentoon.
Polulla oli myös muutama nousukas lisää ja päätimme jättää ne vielä kasvamaan ja lähdimme saunanlämmityspuuhiin. Isä olikin pohjanmaalla metsähommissa, niin saimme naisten saunan ja oikein pitkän kaavan mukaan. Äiti on kehitellyt huippuidean saunan jälkeisnautinnon kruunuksi. Hän on ostanut kirppikseltä pitkän hupullisen lammasturkin, minkä lämmössä on hyvä jäädä katselemaan rantamaisemaa ja seurailemaan eläinten puuhia iltahämärässä. Hän on myös säästänyt 70-luvulla ostamansa lammasturkin, minkä minä sitten tungin päälleni. Eihän se kiinni asti mennyt ja totesin, että kyllä on äippä ollut pikkainen aikoinaan. Hivenen kyllä kirveli, koska takki on niin makea, että ottaisin sen käyttöön itselleni oitis, jos vain siihen mahtuisin kunnolla. Idea toimi silti ja oli mahtavaa istua hiljaa ja seurata lepakon taidokasta lentoa lähellä vedenpintaa ja joutsenien touhuja sekä kuunnella luonnon ääniä. Nyt kyllä mietin, voisikohan ompelija isontaa tuota upeaa 70-luvun takkia jotenkin? Kierrätystä äidiltä tyttärelle ja se takki on aikoinaan niin hyvin tehty, ettei vuodet näy siinä juuri ollenkaan! Pitääpä tutkia asiaa…
Ulkoilun ja pitkän saunareissun jälkeen uni maistui ja sunnuntai sujui rennosti touhuillen. Auringon laskiessa kävimme vielä korvasienipaikalla ja löysimme niitä myös lisää, kun haravoimme löytöpaikan läheisalueen tarkasti. Keräsimme aarteet talteen ja keitimme mökin kaasugrillin sivuliedellä myrkyt Eviran ohjeiden mukaisesti pois. Äiti antoi tuon pienen saaliin mukaani ja sitten kissat kyytiin ja kohti kotia.
Seuraavana päivänä työpäivän lomassa muistelin, kuinka joskus Mustiossa kesäteatterikeikalla olin syönyt lohta ja muusia korvasienikastikkeen kera ja se oli herkullinen muisto se. Töiden jälkeen kävin sitten kalastamassa marketin tiskiltä palan lohta ja turvauduin lounasosaston valmiiseen perunamuusiin. Minulle jäi vain korvasienikastikkeen valmistus ja olihan se hyvää. Voi kunpa löytäisi joskus vielä sen ison apajan!
Keväisin terkuin Anu