Yksin metsässä?

blank

Pääsin torstaiaamuna liikenteeseen kohti vanhempieni mökkiä. Kissat naukuivat kuljetuskopeissaan takapenkillä, kun ajelin aurinkoisen kuulaassa syyskelissä menemään.

Olin ehtinyt vain kerran sienimetsälle Espoossa, sormet syyhysivät, metsä kutsui.

Mökillä äiti laittoi kahvit porisemaan ja minä varustukset valmiiksi. Retkivyölaukku, sienikorit, kartta, kompassi… Isä lähti mukaan metsäretkelle sieniä saalistamaan.

blank
Mustatorvisieniä

Vuosien varrella löydetyt apajapaikat eivät pettäneet, mustatorvisieniä löytyi parin syksyn hiljaiselon jälkeen runsaasti. Juuri nousseita mustavahakkaitakin pilkahteli sammaleikosta.

Suppilovahverot, haaparouskut ja vaaleaorakkaat noukittiin korin puolelle innokkaasti.

Vaan eipä ahnehdittu liikaa, sillä jalostukseen oli hyvä varata tovi, rantasaunaankin jo mieli hinkui.

blank
Mustavahakkaat yöksi kuivuriin

Perjantaiaamuna lähtö tyssääntyi alkuunsa. Kirjaimellisesti, sillä isän autosta oli yksi rengas tyhjänä. Sinänsä homma hoituisi vararenkaalla, mutta isä kun oli sen jo iskenyt alle… Tarkan euron kaverina hän oli ajanut renkaat sileiksi kuin kiisken kyljet. Ei hyvä juttu laisinkaan. Kyllä siinä vähän taisin saarnata turvallisuudesta samalla, kun talvirengas rullattiin varastosta esiin. Poikakin oli tulossa junalla koulun jälkeen…

Isä lähti rengasostoksille, minä saapastelin yksin metsään.

Tai no, enhän minä siellä yksin ollut. Se selvisi, kun rasahdus kuului lähituntumasta suppiksia noukkiessani. Nousin seisomaan. Komean kokoinen valkohäntäpeura siinä parin puun takaa tuijotti minua. Minä tapitin takaisin. Kumpikaan ei liikahtanut. Takaraivon uumenista kaikui Sergio Leonen leffojen westernmusiikki… Se katkesi peuran erikoislaatuiseen mölähdykseen, häntä pystyssä se lähti tiehensä. Minä vain tuijotin lumoutuneena ketteriä loikkia ja peuran pomppivaa persettä. Niin, mielummin sitä, kuin lähestyvää turpaa. Kohtaamisesta oppineena aloin äännellä aina välillä. Sitten keksin, että pienet laulunluritukset silloin tällöin voisivat toimia.

”Illan tullen, kun saavun satamaan”, vai miten ne sanat menikään? Enhän minä osannut lyriikoita tarpeeksi!

Huusin sitten vain aina välillä ”Kukkuu”, sehän toimi, linnutkaan eivät säikkyneet.

Pääsin vielä parina päivänä yksin metsään kukkuilemaan, kun seniori- ja junioriosasto urhelivat golfkentällä. Keski-ikäosasto noukki metsästä nauttien satoa koriin, talven varalle. Mustatorvisieniä, suppiksia ja mustavahakkaita löytyi mukavasti. Kuivurit jauhoivat öisin.

Äiti ruokki meidät herkuillaan piloille, tyrnimarjojakin maisteltiin. Ihan parasta.

blank
Tyrnistä tykisti vitamiineja

Paluumatkalla kotiin pojan ajaessa, tiirailin hyviä metsäapajia ja maisemia. Siinä matkan aikana bongasin noin viisitoista peuraa. Ja yhden kuusikon varjoissa heilui järkäleenkokoisen uroshirven sarvet, kun se jyysti kutiavaa etujalkaansa. Suorastaan pelottavan lähellä tietä.

Niinpä, tarkkaavaisuutta syksyyn ja hyvät renkaat alle!

 

Terkuin Anu

Metsän antimia ja pikku pistos

blank

Snappertunaan vanhempien mökille ja iskän kanssa sienimetsälle. Espoosta löysin jo mustatorvisienet poikineen, eli hinku oli kova korintäytölle! Kurvattiin auton kanssa niin sanotuille varmoille paikoille, mutta hiljaista oli… Mukana oli onneksi poimuri ja ämpäri, niin mustikat saatiin talteen. Jokunen kantarellikin löytyi. Vaihdettiin siis paikkaa ja seuraavasta kohteesta löytyikin jo enemmän saalista. Yksi entinen metsäneläväkin, ehkä ilveksen saalis?

blank

Kori alkoi täyttyä. Kantarelleja, herkkutatteja ja mustatorvisieniä. Jopa suuri herkkuni sillihapero( tosin vain yksittäinen löydös) paljasti itsensä 🙂 Näitä kun löytäisi enemmän! Ja niinhän siinä sitten kävi, kun erkaannuttiin sienien perässä toisistamme, että perinteinen eksyminen tapahtui… Huhuilut kuuluivat jonkin aikaa, kunnes hiljeni.

Onneksi olin vaihtanut puhelinta vanhasta “akku loppuu”- versiosta ja appina oli karttapalvelu. Reittiviiva kehiin ja metsätie löytyi ja niin autokin!blank

blank

Auto löytyi ja siinä se iskä hotki vattuja puskista… Minä liityin joukkoon, kunnes yhtä oksaa nostaessa huomasin sen alta kuhinaa…Ampiaispesä! Lähti akka kuin hauki rannasta ja vain yksi amppari ehti pistää korvaan. Avuksi rahkasammalta vanhan kansan oppien mukaisesti ja kyllä helpotti polte heti 🙂

blank
Rahkasammalta

Kyllä metsässä on mukavaa… Tosin yksi punkki löytyi kaulasta, minkä irroitin ja rokotus on hoidettu, eli ei hätiä mitiä. Ja saihan sitä pakkaseen ja mahanpohjalle herkkuja!

Terkuin Anu

blank
Mustatorvisieniä

 

Haaparousku

blank

Perinteinen sienisalaatin raaka-aines, haaparousku, on ollut sienikotolaisille tuttu sieni lapsuudesta asti. Violetinharmaalakkisia ja onttojalkaisia haaparouskuja oli kiva kerätä ja oli jännää tarkistaa tuliko helttapuolelta valkoista maitiaisnestettä, kun teki veitsellä viillon. Kotona rouskuja keitettiin vedessä, että saatiin kirpeys pois. Ja se sienisalaatti oli niin hyvää ruisleivän päällä.

Haaparousku on maukas sieni ja ellei se ole jo entuudestaan tuttu, niin kannattaa tutustua sienikirjallisuuteen, tai lähteä jonkun sienen jo tuntevan mukaan metsäretkelle.

blank
Haaparouskuja

Haaparouskuja voi säilöä n.5 minuutin keittämisen jälkeen monella eri tavalla. Yksi perinteisistä on suolaaminen. Sienikotolaiset ovat kokeilleet myös pakastamista, mikä on toiminut oikein hyvin sekä erilaisia etikkaliemipohjaisia reseptejä.

Sieniretki Espoossa 2016

Herkkutatti
blank
Parin tunnin pyrähdys metsässä tuotti mukavasti saalista

Pitkästä aikaa metsässä Espoossa ja täsmäiskuna ajattelin käydä ns. Varmat paikat läpi.

Suuntasin paikalle, missä on aina ollut hyvä mustavahakaspaikka, mutta siinä möllötti jotain ihan toisenlaista. Frisbeet lentelivät puiden lomassa ja porukkaa oli melkoisesti.

Metsään olikin rakennettu frisbee-golfata ja laji näytti kyllä varsin mielenkiintoiselta, pitääpä joskus kokeilla… Vaikka rehellisyyden nimissä pikkaisen harmitti tuo apajapaikan menetys…

blank
Tästä löytyi aiemmin mustavahakkaita
blank
Apajapaikat muuttuvat

 

 

 

 

 

 

Siirryin takavasemmalle ja syvemmälle metsän puolelle ja kyllähän sieltä löytyi

korintäytettä mukavasti. Suppilovahveroitakin jo nousussa, taitaa tulla hyvä sienisyksy 🙂

Terkuin, Anu

blank
Mustavahakkaita löytyi runsaasti

Mustavahakaskastike itämaisella vivahteella

blank

Ainekset:

  • Mustavahakkaita
  • 1 makea sipuli
  • 1 chilipalko, mieto
  • 1 iso porkkana
  • 2 rkl oyster saucea
  • purkki kookosmaitoa
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • suolaa

Tuoreista mustavahakkaista poistetaan ensin ylimääräiset nesteet pannulla, miedolla lämmöllä, lisätään suolaa ja siirretään kulhoon odottamaan. Samalla pilkotaan ainekset valmiiksi. Ensin paistetaan porkkanoita öljyssä tovi ja joukkoon lisätään chili, valkosipuli ja sipuli. Laitetaan oyster-kastiketta joukkoon ja sekoitellaan.

blank
Porkkanoita kypsennetään ensin öljyssä
blank
Mustavahakkaista liiat nesteet pois

 

 

Kun aineksia on pyöräytelty hetki pannulla, lisätään joukkoon mustavahakkaat. Sekoitetaan ja kaadetaan kookosmaito päälle. Annetaan hautua ja hämmennetään välillä, samalla, kun keitetään riisi.

blank
Haudutetaan ja tarkistetaan suolapitoisuus
blank
Kastikeainekset pannulla, ennen kookosmaidon lisäämistä

 

 

 

 

 

 

 

Kun riisi on valmis, voi porukat huutaa syömään. Sienikokkien koemaistajat pitivät mustavahakkaan ja chilin liitosta, erityisesti mukavasta takapotkusta, minkä chili tarjosi. Vivahteet itämaisesta keittiöstä toimivatkin mukavasti herkullisen mustavahakkaan kanssa. Eikun syömään!

blank
Mustavahakaskastike itämaisella vivahteella riisin kera

 

Syyskuun sienisatoa

blank

Syysflunssa iski, mutta onneksi ehdin eilen metsäretkelle Espooseen. Aluksi tarkoitus oli käväistä vain katsomassa, josko mustavahakkaat olisivat nousussa. Kävelin ensin paikoille, mistä niitä on löytynyt joka vuosi ja kah! Siellä niitä olikin mukavina rykelminä, ja ehdin vielä ennen toukkia. Ja siitähän se sitten lähti! Teki mieli tutkia uusia reittejä ja mielessä pyöri suoranainen himo löytää uusia mustavahakaspaikkoja. Ja samassa eteen aukesikin kehnäsienipolku. Nuoria yksilöitä…myssypäitä. Veitsi heilumaan ja kori sai täytettä. Hyräillen eteenpäin ja HALT: Mustatorvisieniä!!! Paikan koordinaatit heti muistiin tulevia vuosia varten ja pakkohan se oli ottaa oikein selfie: “Torvet metsässä”-teemalla…

blank
Kyllä hymyilyttää, kun löytää uusia apajapaikkoja

 

 

blank
Tuttu mustavahakaspaikka ei pettänyt

 

 

 

 

 

 

 

Ja metsässä käyskentely jatkui, ketään ei näkynyt tai kuulunut missään, vain metsän eläimet rapistelivat ja ääntelivät. Ja kyllä ne uudet urat tuottikin tulosta, meinasin astua päälle! Uusi mustavahakaspaikka löytyi! Paljon pieniä nousukkaita ja kunhan flunssa helpottaa, niin metsään on päästävä noukkimaan ne isompina. Metsäkoodit muistiin ja kohti rinnettä, missä on aina ollut keltahaperoita…Olihan niitä, mutta vain kolme ja sitten silmät nauliintuivat tatteihin….Ruskotatteja! Joku on niitä kutsunut kuulemma köyhän miehen herkkutateiksi, mutta kyllä ne kolmen tähden leimalla ainakin sienikirjoissa esiintyvät, ja ovat sienikotolaisten mielestä oikein maukkaita.

blank
Ruskotatteja

Kun paluumatkalla kohti autopaikkaa löytyi vielä haaparouskuja, lampaankääpä ja kuusenleppärousku, oli hyräily entistäkin duurivoittoisempaa ja hymy herkässä.

blank
Sienisaalis ja puuhastelua tiedossa

Kotona perkaushommat käyntiin. Maisteltiin pojan kanssa siinä ohessa pannulla pyöräytettyjen isohaperon, keltahaperon ja kuusenleppärouskun aromeja kuin viininmaistajaisissa ikään ja todettiin, että jokaisella on oma hieno makunsa ja kyl on hyvää!

 

Sieniterkuin Anu

 

 

 

 

 

 

Herkkutatteja ja uusi löydös

blank

Viikonlopuksi vanhempien mökille ja metsään. Elokuu oli jo pitkällä ja suunnistimme tutuille apajapaikoille. Kyllä! Kantarelleja oli, ja jotain, mitä en aikaisemmin ollut löytänyt….Voisiko olla näin hyvä mäihä ??? Kultarouskuja…. Valkoinen maitiaisneste ryöpsähteli runsaasti ja sillintuoksu pöllähti, sienikirjojen kuvat täsmäsivät. Suomen sieniseuran Facebook- sivustolle kuva menemään ja olihan muutkin näitä löytäneet juuri nyt. Jes, ensimmäistä kertaa osui kohdalle ja pitihän tätä kehuttua herkkua pyöritellä hetki pannulla voin kera ja maistaa. Hyvää oli! Taas uusi omanlainen maku, ihan erilainen taajuus, kun millään muulla sienilajilla.

 

blank
Kultarouskut matkalla pannulle
blank
Kantarelleja

 

Iltasauna ja uinti sekä ajatukset kohti seuraavia apajia. Seuraavana päivänä uudessa paikassa oli myös hirvikärpäsiä, ne viholaiset! Vaikka hirvikärpästakki oli päällä, niin joku löysi tiensä rintsikan sisälle ja puri tissiin- auts! Hirvikärpässuojausta on siis tehostettava!!! Mutta mitäs sieltä sammaleikosta pilkistikään? Nousevia herkkutatteja! Sato oli siis nousemassa… Mökkisaalis talteen ja kotiin.

blank
Herkkutatti

 

 

Elokuun vika viikko ja tunnustelu Espoon metsiin. Voi mahoton, mikä määrä herkkutatteja ja ihan priimaa kamaa. Tällaista satoa en ole kyllä vielä koskaan nähnyt! Metsään heti, kun ohjelmasta löytyy pieni rako ja kuivuri yöksi jauhamaan! Tätä syksyä muistellaan vielä pitkään… Herkkutatit, mmmmmm 🙂

Sieniterkuin, Anu

blank
Kuivuri täyteen ja tatit talteen
blank
Tunti metsässä ja kasa herkkutatteja!

Kartiohuhtasieni

blank

Kartiohuhtasieni, tuo kevätsesongin herkku on pysynyt sienikotolaisilta piilossa jo pitkään. Ja nyt nappasi. Ensimmäiset löydökset sattuivat puolivahingossa silmään toukokuisen korvasienestyksen lomassa. Tai oikeastaan kyllä Päkän pihalla kasvoi pari vuotta sitten muutama sillä paikalla, missä juhannuskokko oli roihunnut…mutta ei niitä siihen ole pumpsahdellut uudestaan. Nyt kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan tätä veikeän näköistä sientä: Kartion muotoinen ja lokeroinen ruskea lakki sekä kermanvaalea jalka.  Paloiksi ja pannulle voin kanssa, ripaus suolaa ja huh, kun oli hyvää!

 

blank
Kartiohuhtasieni
blank
Kartiohuhtasieni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mistä näitä sieniä löytäisi lisää? Joillakin onnekkailla huhtasienet kasvavat omalla pihalla, omenapuun alla, kuorikatteissa… Lehtometsistäkin niitä voi etsiskellä. Sienikirjat apuun ja silmät auki luontoa tutkimaan. Ja ainahan kannattaa olla sienestäessä huolellinen, sekä varma lajin tunnistamisesta… Jos vaikka silmälasit on unohtunu kotiin ja saaliin sekaan eksyy korvasieni, mikä on tuoreena myrkyllinen ja vaatii esikäsittelyn! Myös syötäväksi kelpaavat pallohuhtasieni ja poimukellomörsky muistuttavat kartiohuhtasientä, mutta sienikirjoja tutkimalla voi opetella tunnistamaan erot.

blank
Halkaistu kartiohuhtasieni

 

Tästä tähtisienestä tuli kertaheitolla etsimisen arvoinen kevätherkku sienikotolaisille. Jos oikein lykästäisi ja suuremmankin saaliin nappaisi, niin osan voisi kuivattaa säilöönkin. Ah, mikä herkku!