toukokuu, 2012 - Sienikoto

Kysymyksiä sieniasiantuntijalle

26.5.20121.10.2014 by Anu

Sienikodon kysymyksiin vastasi Tea von Bonsdorff -Suojelusuunnittelija -Luonnontieteellinen keskusmuseo/Kasvitieteen yksikkö/Sienitiimi

Kävimme tapaamassa sieniasiantuntijaa, Tea von Bonsdorffia ja vietimme mukavan ja mielenkiintoisen hetken yhdessä. Kysyimme muutamia sienikysymyksiä Tealta:

–Mitä sieniä voi löytää keväisin ja mistä näitä sieniä kannattaa etsiä?

Tea: Avohakkuilla ja metsäpaloalueilla kasvaa runsaimmin korvasieniä ja huhtasieniä. Korvasieni kasvaa tyypillisesti hiekkapohjaisissa havumetsissä, paikoissa, jossa maan pintakerros on rikkoutunut. Lehdoista ja haavikoista löytyy poimukellomörskyjä, silloin, kun sillä on hyvä sato -ja nyt tuntuu siltä, että ainakin tällä hetkellä ainakin Etelä-Suomessa on! Pallohuhtasieni saattaa ilmestyä jonain vuonna puutarhaan levitettyyn katteeseenkin.

-Jos löytää korvasieniä, niin kuinka ne tulisi käsitellä ennen syömistä?

Tea: Korvasieniä tulee keittää kahteen kertaan runsaassa vedessä (suhde: yksi osa sieniä ja kolme osaa vettä) vähintään viiden minuutin ajan / kerta. Molempien keittokertojen välissä ne on huuhdeltava hyvin. Jos on mahdollista keittää ne ulkona, esim. grillin kaasuliedellä, se on paras vaihtoehto, sillä myrkyt ovat haihtuvia (ja liukenevia). Mikäli keität sisällä, huolehdi hyvästä tuuletuksesta.

-Mikä on sinun lempisienesi ja millaisena ruokana?

Tea:

Ukonsienipihvi: Lakki paistetaan voissa ja ripotellaan vain vähän suolaa.

Korvasieni: Muhennoksena

Mustatorvisieni: Keitto tai muhennos

Sikurirousku: Paistettuna sipulin kera ruisleivällä tai esim. perunamuusin joukossa

-Miksi on tärkeätä opetella myös myrkylliset sienet?

Tea: Meillä on viisi tappavan myrkyllistä sienilajia Suomessa, joista ainakin yleisemmät on syytä tuntea. Ainoa tapa tuntea myrkkysieni (tai mikä muu tahansa sieni) on opetella tuntemaan se luonnossa. Sienikirja on hyvä lisäapu ja tiedonlähde.

Tappavan myrkylliset sienet ovat: Valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, korvasieni tuoreena, pulkkosieni ja kavalakärpässieni. Muut näistä ovat yleisiä, vain kavalakärpässieni on harvinainen Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen lehdoissa. Kavalakärpässieni voi toki olla hyvinä vuosina paikallisesti runsas siellä, missä se kasvaa.

Tietysti tärkeintä on tuntea sieni, jonka aikoo syödä! Vain nieltynä myrkkysieni voi aiheuttaa myrkytyksen.

-Miksi meidän kannattaa syödä sieniä?

Tea: Sienet ovat terveellistä, ilmaista ja hyvänmakuista ruokaa.

Sieniäkin kannattaa aina kuitenkin syödä kohtuudella, kuten kaikkea muutakin. Sienisokeri (trehaloosi) saattaa aiheuttaa jolle kulle mahavaivoja. Ja aina on mahdollista olla allerginen jne. Kaikki syötävät sienet suositellaan kuitenkin syötäväksi kypsennettynä.

Sienien poimiminen on hauskaa ja siinä tulee liikuttua huomaamattakin! Kaikki aistit terästyvät sienimetsässä. Stressin poistamiseenkin sienestys on mitä mainioin lääke.

Sienissä on paljon vettä ja vähän rasvoja. Sienet sisältävät paljon erilaisia kivennäis- ja hivenaineita, kuten kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Vitamiineista mm. D-vitamiinia on paljon esim. suppilovahverossa -ja vielä hyvin liukenevassa muodossa. Sienissä on myös B-vitamiiniryhmän vitamiinejakin.

Saimme Tealta vielä lahjaksi tuoreita korvasieniä ja pääsimme nauttimaan tuosta herkusta, tietysti ohjeiden mukaisten esikäsittelyiden jälkeen. Myrkyt keitettiin pois ja kokeileva keittiö valmisti ensimmäisen korvasienimuhennoksensa 🙂

Kiitos Tealle hienosta hetkestä sienimaailman parissa!

Terkuin Anu ja Päkä

Esterin ryöppäysvehje

22.5.201212.10.2014 by Anu

Korvasieniyllätys

21.5.201221.5.2012 by Päkä

Ihana sunnuntaipäivä sujui leppoisasti kotipuuhissa. Vihdoinkin oli vähän aikaa myös pihahommille..

Aika paljon oli taas talven tuiskut tiputellut ja kasannut risuja ja oksia ympäri pihapiiriä. Mikäs sen mukavampaa arkiliikuntaa kuin aurinkoisessa kesäsäässä kärräillä oksia ja siistiä ulkona paikkoja kesäkuntoon. Siinä puuhastellessa sitten yhtäkkiä silmiin sattui ruskea möykky sammaleisessa ruohikossa.. ja lähempi tarkastelu osoitti arvailun oikeaksi. Ehta korvasienihän se siinä! Ensimmäinen oma korvasienilöytö oli tosiasia 🙂

Tästä löydöksestä innostuin niin kovasti, että heti piti hakea kamera ja ikuistaa tämä köriläs.. tarkempi alueen tutkiskelu tuotti myös lisähavaintoja… pari pientä nousevaa korvasienipienokaista löytyi myös. Ja huomaamattani olin yhden päältäkin kävellyt 😉

No sitten kasailin risuja paikalle, missä joskus on ollut juhannuskokko-viritelmä, ja kas, huomasin astuvani johonkin liukkaaseen… ja taas tutkimaan asiaa… ja ihmetys kasvoi… näköpiirissä oli muutama pieni sieni, mitkä tuntomerkkien perusteella tunnistin huhtasieniksi. Ihan ei ollut ateriaksi asti, mutta jälleen uusi sienibongaus oli tosiasia!

Niin monen epätoivoisen hakkuualueen etsinnän, niiden tarkistamisten, metsäpolkujen kulkemisten ja hiekkakuoppien katsastamisten jälkeen nämä herkkupalat löytyvät sitten lähempää kuin luulinkaan. Onhan se hienoa, ettei tarvitse lähteä pihaa edemmäs sieneen 🙂

Sieniterkuin: Päkä

Iltaherkku Korvasienistä Sienikodon tapaan

19.5.201211.8.2013 by Päkä

Kokeileva keittiö pääsi vihdoinkin korvasienten makuun! Saimme lahjaksi Loviisasta kerättyjä “pohjolan tryffeleitä” ihan reilun satsin. Niinpä pääsimme ensi kertaa kokeilemaan niiden käsittelyä ja valmistamista.

Muhennoksen ainekset:

Tuoreita korvasieniä
Sipulia (pieni sipuli)
Nokare voita tai tilkka öljyä paistamiseen
Kermaa ja loraus kulutusmaitoa
Suolaa ja pippuria hillitysti
Ruisleipää, juustoraastetta ja tuoretta meiramia

Saamamme vinkin mukaan korvasienistä saa hiekat helposti pois upottamalla niitä hetken kylmässä vedessä. Tämän jälkeen puhdistuneet korvasienet keitetään runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) 2×5 minuuttia. Välissä sienet huuhdellaan kylmässä vedessä ja keitinvesi vaihdetaan. On tärkeätä huolehtia hyvästä tuuletuksesta (liesituuletin täysille ja ikkunat auki), ettei hengittele myrkyllisiä höyryjä.

Keittämisen jälkeen sienet pilkotaan silpuksi ja laitetaan pannulle voin seuraksi. Samaan aikaan kuullotetaan sipulit ja ne lisätään voissa freesattujen sienien sekaan. Kaadetaan joukkoon kerma, maustetaan kevyesti suolalla ja pippurilla ja annetaan hautua. Tarvittaessa voi muhennoksen myös suurustaa.

Sienikoto juhlisti ensimmäistä korvasienikokkailuaan lämpimillä korvasienileivillä juhlajuoman kera:)

Virtuaalinen sienilöydös

12.5.201217.5.2012 by Anu

Sadepäivän ratoksi kurkkasin netin tarjontaa sienimaailmasta ja mitä upeita löydöksiä tulikaan vastaan virtuaalimetsästä. Pääsin näkemään uusia sieniä ja löytyipä sieltä Suomen sieniseurakin! Lähetin heti jäsenhakemuksen ja heleijaa, olen nyt sieniseuran jäsen 🙂 Matka sienimaailman parissa etenee varsin lupaavasti ja odotettavissa on uusien sienilajien opiskelua asiaan vihkiytyneiden sienikavereiden seurassa.

Sosiaalinen mediakin tuotti tulosta. Sienikoto -tykkääjistä löytyi syksyksi sienikaveri! Tuosta retkestä saatte kuulla sitten lisää, luvassa on myös sienikaverin herkullinen resepti sienikokki-osioon…

Virtuaalinen sieniseikkailu sadepäivänä olikin varsin antoisa kokemus. Ja korvasienet pitävät kosteudesta, eli fyysinen sienilöydös on hyvinkin mahdollinen, kunhan keli tästä kirkastuu.

Terveisin Anu

Samettinen Suppissoppa

11.5.201220.3.2013 by Päkä

Pakastimen sienivarastot alkavat olla vähissä, mutta onneksi oli vielä suppilovahveroita jäljellä. Kokeileva keittiö pääsi tekemään sitä luvattua suppissoppaa…

Päkä bongasi tämän suppilovahverokeiton reseptin Etelä-Suomen Sanomista vuonna 2004. Kuuleman mukaan reseptin on kehitellyt yksi legendaarisen Lahden Seurahuoneen herkkupöydän Rotisseur- kokeista. Reseptiä on jaettu avokätisesti sienikeiton ystäville. Ja hyväksi on todettu 🙂

Legendaarinen Suppissoppa syntyy näistä aineksista:

1 litra tuoreita suppilovahveroita

1-2 sipulia

1 rkl vehnäjauhoja

1 litra kanalientä liemikuutiosta tai kanafondista

1/2 pakettia koskenlaskijaa

1-2 rkl tomaattipyrettä

pippuria, yrttimaustetta ja ripaus suolaa

1 prk smetanaa

1/2 sitruunan mehu

ruohosipulia

Freesaa tuoreet sienet sipulin kanssa voissa. Tässä vaiheessa ei kannata käyttää ruokaöljyä, se jää ikävän näköisesti keiton pinnalle. Kun sienet ovat hiukan kypsyneet, sekoita vehnäjauhot sieni-sipulisekoitukseen.

Jos käytät pakastettuja, esivalmistettuja suppilovahveroita, sulata ne ensin miedolla lämmöllä.

Kun sienet ovat sulanneet, lisää kuullotetut sipulit sekä vehnäjauhot sienten sekaan.

Sulata liemikuutio veteen tai käytä kanaliemifondia. Lisää kattilan kanaliemeen sieni- sipulisekoitus ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voit käyttää sauvasekoitinta sienten hajottamiseksi ja keiton rakenteen muuttamiseen.

Kun keitto on kuumaa, lisää juusto pieninä nokareina ja sekoittele hyvin, että juusto sulaa keiton sekaan. Kun juusto on sulanut keittoon, lisää tomaattipyre ja anna hautua noin 10 min.

Lisää mausteet “oman maun mukaan” ja lopuksi vielä lisää smetana. Koko purkkia ei tarvitse käyttää jos haluat tässä kohdin hieman keventää.

Purista sekaan vielä puolikkaan sitruunan mehu, vähempikin riittää mutta älä laita enempää.

Viimeistele ruohosipulilla ja tarjoa hyvän leivän kera.

Korvasieni

7.5.20128.5.2012 by Anu

Ensimmäinen tähtisieni; Korvasieni

Ensimmäinen tähtisieni onkin meille hyvin haastava kohde sillä henkilökohtaisia havaintoja tästä kevään herkusta on kertynyt niin kovin vähän. Hakkuualueita on etsitty ja jopa löydetty. Niiden lisäksi näitä tippaleivän näköisiä poimusieniä voi etsiskellä metsäpolkujen varsilta mäntykankailta ja soraisilta harjuilta, joissa maa on rikkoutunut. Esiintymät ovat ilmeisen runsaita, kun sellaisen jostain löytää..

Korvasienen tunnistaminen on suhteellisen helppoa. Jos niin onnellisesti käy, että saalista löytyy ihan kerättäväksi asti, niin tärkeintä on käsitellä sienet syöntikuntoon oikealla puhdistamisella ja keittämistavalla. Esikäsittelyn täsmäohjeet löytyy helposti netistä tai sienikirjoista.

Sienikodon ensimmäiset korvasienten etsintäretket eivät tuottaneet tulosta niin paljon, että olisimme päässeet kokeilemaan esim. muhennoksen valmistamista. Mutta vielä on sesonkia jäljellä, sillä satokausi jatkuu ihan kesäkuulle asti.

Tässä kuva Tammisaaren löydöksestä. Ja komea yksilö onkin!

Löytyykö korvasieniä?

2.5.201219.5.2012 by Päkä

Korvasienien metsästys konkretisoitui kuluneena viikoloppuna. Maksimaalisen onnistumismahdollisuuksien saavuttamiseksi päätimme hajaantua kahteen sooloyksikköön. Anu suunnisti Tammisaaren maastoihin ja Päkä jalkautui luontoon Lahdessa. Saamiemme vinkkien perusteella korvasieniä on jo nähty. Joten saappaat jalkaan ja avohakkuita etsimään.

Lahti kutsuu Tammisaarta…

Päkän tilanne Lahdesta 29.4.2012: Kovasti olen maastoa tutkaillut ihan luonnossa kuin kartoiltakin, mutta sopivaa hakkuualuetta ei vaan tunnu löytyvän mistään. Sain ihan loistovinkin VPK: n miehiltä mahdollisesta sopivasta parin vuoden vanhasta hakkuupaikasta… sitä siis etsimään…

Noh, ajelin maastokartan perusteella kapeaa metsätietä paikkaan missä mun käsityksen mukaan kohde olisi pitänyt olla. Eipä löytynyt. Muuta etsiskelyä en sitten ehtinytkään tehdä kun työt häiritsevät harrastustoimintaa 🙁 Vaikka nyt ei oikeaa korvasienipaikkaa löytynytkään, niin ERITTÄIN lupaavannäköisiä sienimaastoja kylläkin, noin niinkuin tattimetsästystä ajatellen.. Noh vähästä ei lannistuta, se on sitte vappupäivänä uusi tutkimusreissu edessä. Sitä odotellessa…

Anun tilanne Tammisaaresta 29.4.2012: Kohti ensimmäistä avohakkuupaikkaa, minkä olin autoillessa spotannut. Hiljaista on…taitaa olla liian tuore paikka korvasienien kannalta katsottuna. Voipi olla ensi vuonna lupaavampi tuttavuus. Täältä löytyi vain tuntemattomia “kuppisieniä”, tosin äärimmäisen kauniita olivat ja pitihän tuo löydös ikuistaa muistoksi.

Mikäköhän sienilajike tämä on?

Takaisin korvasienien pariin…..Toisenkin ja kolmannenkin hukkareissun jälkeen oli palattava takaisin päämajalle vanhempieni mökille. Isäni pisti sitten vanhan kunnon viidakkorummun pyörimään ja soitteli mökkinaapuruston tutuille. Johan nappasi! Sain mukavasti vinkkejä ja lopulta tuo “pohjoisen tryffeli” löytyi kun löytyikin. Havaittuja kolmea yksilöä ei kuitenkaan kannattaisi alkaa keittelemään useampaan kertaan pois myrkyistä, joten ne saivat jäädä vielä kasvamaan paikoilleen. Kameralle tallentui ihana muisto kevään ensilöydöksestä 🙂

Lahti 1.5.2012 Voihan sitä vappupäivää näinkin viettää..

Suurin odotuksin keräsin kartan, puhelimen, sieniveitsen ja maastokartan taskuun ja suunnistin kohti tietämääni hakkuualuetta… ohjeissahan oli, että kannattaa tsekkailla puupinoja teiden varsilla, ja nämä puupinot olin bongannut jo viime kesänä… noh hurautin paikalle. Auto parkkiin ja metsäautotietä tallusteleen. Hakkuualue löytyi kyllä ihan sieltä missä sen piti ollakkin.. hieno hakkuualue olikin. Oli varmaan parinakin vuonna sitä tehty.

No siellä sitten kuljeskelin silmät tarkkana. Kyllähän nuo risut rapisi saappaiden alla, mutta vihreitä havuja oli kyllä näkyvissä. Korvasieniä ei 🙁 Eli ensi keväänä tämä saattaisi olla ihan “ottipaikka”

Noh, eipä hätää, siinä sitten kun kävelin eteenpäin, niin näin toisen hakkuualueen, mikä näytti vanhemmalta. Sinne siis.

Siellä sitten todellakin oksat rasahteli jalkojen alla. Ehkä liikaakin. Siellä kävelin vadelmapensaiden seassa ja katse tiukkana maata kohden. Ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle… mutta ei, ei mitään. Tai no löysin kyllä jotain ruskeaa pilkottamassa maassa. Hetken innostuin jo, että jeeee, nyt mä löysin, nyt mä löysin! Mutta kyllä ne löydökset oli jotain ihan muita sieniä. Niitä oli jonkin verran niissä hiekkaisissa montuissa siellä täällä. Mitä lie olivat? Jos joku tietää, niin kertokaa ihmeessä. En tunnistanut edes kirjoista.

Eka hakkuuaukea oli ilmeisesti liian “tuore” ja toinen liian “vanha”.

Ei oo helppoo korvasienen metsästys, ei.

Käveleskelin sitten takaisin autoa kohden ja päätin vielä käydä katselemassa siinä lähellä olevan metsäkonetien varrelta, josko kävisi lykky. Noh, eipä tartvinnut kovinkaan kauas kävellä, kun oli pakko jäädä ihmettelemään löydöksiä…

Juu näit ihan oikein, on se telkkari. Eikä siinä vielä kaikki… läheltä löytyi myös jääkaappi, maalipurkkeja ja jotain muuta sälää. Niitä en jäänyt tarkemmin analysoimaan, kun alkoi sapettamaan niin paljon, että oli ihan päivä menossa pilalle.

Mikä ihme siinä on, että pitää tuollaista romua roudata metsään? Nuo kaikki tavarat voisi ihan ilmaiseksi palauttaa myös kaatikselle. Emmä tajua.

Noh, käveleskelin vielä hieman toiseen suuntaan ja nautin metsän äänistä ja tuoksuista. Ihanaa, kesä on tulossa!

Tämä reissu ei nyt tuottanut tulosta ja positiivisena ihmisenä päädyin siihen lopputulemaan, että nyt on vielä liian aikaista täällä Päijät-Hämeessä. Jos vaan viralliset työt antaa periksi niin uusi reissu on vielä tehtävä. Niin kovin tahtoisin löytää elämäni ensimmäiset korvasienet. Jos tunnet palavaa halua antaa vinkkiä, mistä niitä tältä alueelta voisi löytää, tulisin hyvin, hyvin iloiseksi 🙂

Tammisaari 1.5.2012: Sunnuntain korvasienilöydöksen jälkeen maanantai meni työn merkeissä Helsingissä ja illaksi ehti mukavasti takaisin mökille saunaan ja uimaan. Matkalla spottasin muutaman lupaavalta näyttävän hakkuupaikan tulevaa varten…Vappupäivän saalis olikin kalapitoinen ja kun kerran korvasieniä ei löytynyt tarpeeksi kastiketta varten, kaivoimme pakkasesta kantarelleja esiin. Tosin käki ei vielä kukkunut eikä hiirenkorviakaan näkynyt puissa, niin korvasienikauden huippu taitaa olla vielä edessäpäin.

Vapunaaton ilta