Lahden Sienipäivät 2017

blank

 

Hip Hip Huraa!

Edeltävän viikon lähimaaston pikatsekkaus antoi luvan odottaa jonkinlaista satoa sienipäiville. Tatteja ja kantarelleja oli näkyvissä jonkin verran, joten innolla odotimme tulevien sienipäivien löydöksiä.

Sienipäivät käynnistyivät perinteisesti perjantai- iltana, kun Anu töiden jälkeen suuntasi auton keulan kohti Lahtea. Anun saavuttua laitoimme saunan tulille ja aloimme suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa sienikaveri Eevan metsäopastusta varten. Tutkimme lähialueiden maastokarttaa ja valitsimme sopivia sieniretkireittejä. Tähtäimessä oli myös löytää sienikotolaisille uusia aluevaltauksia.

Lauantaina Eeva saapui innokkaana paikalle. Odotellessamme sadekuurojen väistymistä Eeva esitteli ohjeistuksemme mukaista metsävarustustaan. Selvästi sienikorin kahva poltteli jo kädessä. Sadekuurot väistyivät ja pääsimme metsään.

Valitsemamme maasto oli sopivan helppokulkuinen ja “tattirikas”. Ajatuksenamme oli totuttaa Eeva tunnistamaan ja löytämään herkkutatteja. Alussa tuntui, että maastossa on hieman hiljaista, mutta sitten alkoi iloisia hihkahduksia kuulua! Hei, tässä taitaa olla herkkutatti! Ja täällä! Ja kantarelleja!

Pienellä tauolla nautimme eväitämme ja Eeva tarjosi meille valmistamiaan luomu- ja terveyssnacksejä; raakasuklaata, siemenleipää ja jotain palleroita. Se oli uusi ja mielenkiintoinen makukokemus.

Retki oli kokonaisuudessaan onnistunut, sienikorit saivat sopivasti täytettä ja Eeva vielä perillä jäi seuraamaan sienten käsittelyä säilöntää varten. Seuraavana päivänä olikin kiva kuulla, että kuivuri oli hankittu, Eeva oli käynyt omalla sienireissullaan ja tattisaalis olikin jo kolminkertainen. Hyvä Eeva!

blank     blank

Sienipäivien jatko sujui uusiin metsäalueisiin ja niiden antiin tutustuessa, tuloksena olikin uusia apajapaikkoja. Sikurirouskuja,  MTS:ää (mustatorvisieniä), HT.tä (herkkutattia), kuusenleppärouskuja ja haaparouskuja. Ja niinhän siinä kävi, että sienihulluus iski emmekä malttaneet lopettaa ennenkuin hämärä laskeutui. Päämajaan saavuttuamme todellisuus oli kohdattava – hyvin runsas sienisaalis odotteli käsittelyä! Sauna lämpenemään ja saaliin kimppuun. Kello olikin lähes 04 ennenkuin saimme sienet renslattua ja pään tyynyyn.

Kokonaisuudessaan LSP 2017 tarjosi runsaan sadon, hienon syyssään, upeita metsähetkiä ja kirsikkana kakussa uuden sienituttavuuden – NOKIROUSKUN. Nokirousku on harvoin runsaslukuinen  mutta meillä kävi munkki ja löysimme oikein jackpotin.

blank

Metsän antimia ja pikku pistos

blank

Snappertunaan vanhempien mökille ja iskän kanssa sienimetsälle. Espoosta löysin jo mustatorvisienet poikineen, eli hinku oli kova korintäytölle! Kurvattiin auton kanssa niin sanotuille varmoille paikoille, mutta hiljaista oli… Mukana oli onneksi poimuri ja ämpäri, niin mustikat saatiin talteen. Jokunen kantarellikin löytyi. Vaihdettiin siis paikkaa ja seuraavasta kohteesta löytyikin jo enemmän saalista. Yksi entinen metsäneläväkin, ehkä ilveksen saalis?

blank

Kori alkoi täyttyä. Kantarelleja, herkkutatteja ja mustatorvisieniä. Jopa suuri herkkuni sillihapero( tosin vain yksittäinen löydös) paljasti itsensä 🙂 Näitä kun löytäisi enemmän! Ja niinhän siinä sitten kävi, kun erkaannuttiin sienien perässä toisistamme, että perinteinen eksyminen tapahtui… Huhuilut kuuluivat jonkin aikaa, kunnes hiljeni.

Onneksi olin vaihtanut puhelinta vanhasta “akku loppuu”- versiosta ja appina oli karttapalvelu. Reittiviiva kehiin ja metsätie löytyi ja niin autokin!blank

blank

Auto löytyi ja siinä se iskä hotki vattuja puskista… Minä liityin joukkoon, kunnes yhtä oksaa nostaessa huomasin sen alta kuhinaa…Ampiaispesä! Lähti akka kuin hauki rannasta ja vain yksi amppari ehti pistää korvaan. Avuksi rahkasammalta vanhan kansan oppien mukaisesti ja kyllä helpotti polte heti 🙂

blank
Rahkasammalta

Kyllä metsässä on mukavaa… Tosin yksi punkki löytyi kaulasta, minkä irroitin ja rokotus on hoidettu, eli ei hätiä mitiä. Ja saihan sitä pakkaseen ja mahanpohjalle herkkuja!

Terkuin Anu

blank
Mustatorvisieniä

 

Herkkutatteja ja uusi löydös

blank

Viikonlopuksi vanhempien mökille ja metsään. Elokuu oli jo pitkällä ja suunnistimme tutuille apajapaikoille. Kyllä! Kantarelleja oli, ja jotain, mitä en aikaisemmin ollut löytänyt….Voisiko olla näin hyvä mäihä ??? Kultarouskuja…. Valkoinen maitiaisneste ryöpsähteli runsaasti ja sillintuoksu pöllähti, sienikirjojen kuvat täsmäsivät. Suomen sieniseuran Facebook- sivustolle kuva menemään ja olihan muutkin näitä löytäneet juuri nyt. Jes, ensimmäistä kertaa osui kohdalle ja pitihän tätä kehuttua herkkua pyöritellä hetki pannulla voin kera ja maistaa. Hyvää oli! Taas uusi omanlainen maku, ihan erilainen taajuus, kun millään muulla sienilajilla.

 

blank
Kultarouskut matkalla pannulle
blank
Kantarelleja

 

Iltasauna ja uinti sekä ajatukset kohti seuraavia apajia. Seuraavana päivänä uudessa paikassa oli myös hirvikärpäsiä, ne viholaiset! Vaikka hirvikärpästakki oli päällä, niin joku löysi tiensä rintsikan sisälle ja puri tissiin- auts! Hirvikärpässuojausta on siis tehostettava!!! Mutta mitäs sieltä sammaleikosta pilkistikään? Nousevia herkkutatteja! Sato oli siis nousemassa… Mökkisaalis talteen ja kotiin.

blank
Herkkutatti

 

 

Elokuun vika viikko ja tunnustelu Espoon metsiin. Voi mahoton, mikä määrä herkkutatteja ja ihan priimaa kamaa. Tällaista satoa en ole kyllä vielä koskaan nähnyt! Metsään heti, kun ohjelmasta löytyy pieni rako ja kuivuri yöksi jauhamaan! Tätä syksyä muistellaan vielä pitkään… Herkkutatit, mmmmmm 🙂

Sieniterkuin, Anu

blank
Kuivuri täyteen ja tatit talteen
blank
Tunti metsässä ja kasa herkkutatteja!

Lahden Sienipäivät 2013 – vihdoinkin

Kantarelleja

Odotettu viikonloppu … perjantai-iltana työpäivän päätteeksi Anu saapui Lahteen ja jo perinteiset Lahden sienipäivät starttasivat rennolla valmistautumisella maastoreittien suunnittelun ja saunomisen merkeissä.. Mennyt työviikko tuntui sen verran unipankissa, että päätimme maksaa ensin univelat pois ja nukkua hyvin.

Ja hyvinhän se nukuttikin – reippaan 10h elpymisen jälkeen olimme valmiina suuntaamaan tutuille lähimaaston mustatorvisienimestoille. Pikkainen hidastava tekijä tosin oli… nimittäin olo oli kuumeinen ja kurkussa oli varsin ikävä olo.  No mitäpä sitä muuta kuin särkylääke naamariin ja menoksi… metsään oli päästävä.

Siinä sitten pari MTS (mustatorvisieni)- paikkaa tsekattiin ja kovin tyhjältä näytti.. päätimme kävellä vähän kauemmas, tutulle apajapaikalle… mutta mitä, mitä? Apajapaikka olikin jäänyt hakkuualueen alle. Harmituksen harmitus!

blank

No eikai siinä sitten auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin ja tutkia uusia alueita. Ja niinhän se on että niin kuin elämässä muutenkin, usein pettymysten jälkeen tulee kuitenkin niitä uusia ilon hetkiä. Niin kävi nytkin. Ensin vastaan tuli aivan yllättäen loistava mustavahakaslöytö ja hetken päästä ehkä mahtavin lampaankääpäapaja ever. Ihan priima tavaraa – ja paljon. Sienikorit täyttyivät mukavasti, tytöillä oli taas hymy herkässä, eikä pikku kuume tuntunut enää missään.

blank

Vielä pieni tsekki- muutamat kehnäsienet ja kantarellit mukaan ja suunta takaisin ja ruuanlaittoon. Illaksi oli luvassa Anun erikoista – kevätkananpoikaa lampaankääpäkastikkeella. Voi pojat – ja tytöt kun se olikin hyvää.

blank

Siinä sitä sitten ruuanlaiton ohessa siivoiltiin ja käsiteltiin saalista ja ihailtiin mahtavalaatuisia lampaankääpiä. Ja niinpä päätimmekin tehdä seuraavan tähtisieniesittelyn – lampaankäävästä.

Sen verran tuli päivällä laitettua tossua toisen eteen, että saunan jälkeen sienikotolaiset olivat aika valmiita unten maille..

Päivä 2 – sunnuntai

Olipas mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen kun ei kurkkuunkaan koskenut ollenkaan. JEE! Siinä sitten aamupalalla suunniteltiin tulevaa metsäreissua. Päätimme siirtyä hieman kauemmas ja tutkia ehkä uusiakin maastoja. Eväät ja maastokartta mukaan ja menoksi.

Hakkuita oli tehty sielläkin, mutta kun kävelimme hieman kauemmas niin maastokin muuttui ”ehjäksi” ja voi… se ikävä kopsahtelu alkoi…. Ne hirvikärpäset… inhottavia otuksia, jotka aina löytävät jostain tiensä sinne hirvikärpästakin sisään…

No mutta, nyt olimme kuitenkin uusilla alueilla, ja toiveena oli löytää lisää mustavahakkaita… ja nyt niitä löytyi. Paljon. Harmi vaan kun niin monet oli kovin syötyjä. Saimme kuitenkin varsin hyvän saaliin mukaamme. Korissa oli palatessa pari hyvää herkkutattia,  muutama sillihapero, mustavahakkaita, kantarelleja, kehnäsieniä ja rouskuja.

blank

blank

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajelimme takaisin ”tukikohtaan” vielä emme kuitenkaan malttaneet lopettaa, vaan kävimme vielä käveleskelemässä lähimaastoissa mustavahakkaiden ja MTS:n toiveissa. No eipä tullut tällä kertaa enään lisää korintäytettä (paitsi Anulle kanttarelliapaja). Siispä saaliin perkkaukseen ja ruuanlaittoon.

Mahtava sää helli sienikotolaisten jo perinteisiä Lahden sienipäiviä, ja mikäs sen mukavampaa kuin tehokkaan työviikon päätteeksi saa tuulettaa ajatuksia ja olemusta samoilemalla raikkaassa ulkoilmassa. Siinä sitä lataa akkuja tulevaan viikkoon. Sitten onkin taas viikonloppu ja luvassa uusi sienireissu ja ”sienikujeet”.

Sieniterkuin

Päkä

Tammisaaren sienipäivät 2012

blank

Vihdoinkin kauan odotettu “Tammisaaren sienipäivät” oli ajankohtainen! Edellisvuoden huippusaaliit loivat kutkuttavan odotusarvon tapahtumalle.

blank
TSP-saalista 2011

Mukaan oli siis pakattu sienikoreja, tyhjiä laatikoita, pakasterasioita, lasipurkkeja, etikat, mausteet ja muut tarvittavat värkit tulevaa saalista ajatellen. Lisäksi mukaan oli saatu sienikaveri Laura, jolle oltiin kehua retosteltu mahtavilla apajilla.

Sienikoto-parivaljakko saapui mökille perinteitä kunnioittaen jo perjantai-iltana lämmittelemään torppaa ja suunnittelemaan reittejä ja…

Lauantaipäivä valkeni kauniina ja puolipilvisenä, ilman lämpötilakin oli juuri sopiva metsäretkiä varten. Laura saapui ja lähdimme ensimmäiseen kohteeseen eväät repuissa ja korit kädessä.

blank
Anu ja Päkä Tammisaaren sienipäivät 2012
blank
Laura Tammisaaren sienipäivillä 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisen kohteen sammalmättäät loistivat tyhjyyttään…mitä-mitä, missä sienet piileskelevät? Hajaannuimme maastoon ja tovin kuluttua kohtasimme evästauolla, Anun ja Päkän koreissa oli aika natinkia, mutta Lauran (joka omasta mielestään ei muka löydä sieniä) korin sisältö yllätti. Laurahan onkin oikea suppisbongari 🙂

blank
Laura ja Anu taukopaikalla

Sienten metsästys jatkui, mutta neljän tunnin haravoinnin jälkeen korit olivat hyvinkin vajaita, tosin muutamat toukattomat herkkutatit toivat piristystä.  Lopulta palasimme mökille. Katsastimme vielä lähimaastot, mutta palkaksi saimme vain ensimmäiset hirvikärpäsosumat. Siis saunan lämmityspuuhiin ja ruuanlaittoon. Huomenna on varmaan hyvä päivä….?

Ruoka maistui metsäretken jälkeen ja sauna uinteineen kruunasi ihanan päivän. Kuvitelkaa; Ei autojen ääniä, ei valosaastetta, kevyt merituuli iholla, luonnon äänet ympärillä, kirkas tähtitaivas yllä ja vielä tähdenlento, minkä kaikki näimme yhtäaikaa. Täydellistä.

Sunnuntaina suuntasimme suoraan salettipaikkaan, mikä sienikotolaisten kesken tunnetaan nimellä “Römppäukon-notko”. Paikka ei pettänyt, tosin saalis oli pienempi, eikä mustatorvisienistä näkynyt alkuakaan. Kantarelleja, rouskuja, haperoita ja suppiksia. Siinäpä ne ja perinteisesti tietenkin, järjetön määrä hirvikärpäsiä. Ai niin,  Päkä muuten unohti kumpparit, mutta jeesusteippi auttaa aina…

blank
Luova ratkaisu saappaalle

Paluumatkalla poikkesimme vielä nopeasti viime vuoden ykköspaikkaan, minkä olimme jättäneet loppuhuipennukseksi. No juu…apajia odotellessa. Takaisin mökille ja tateista herkkua!

Pannu kuumaksi ja Lauran kokkausinspiraatio syttyi. Ihana paistetun sipulin ja herkkutatin pähkinäinen tuoksu valloitti aistimme. Kerman ja valkoviinin loraukset kuuluivat kaikuina korvissamme. Ja sitten se juustoraaste. Ranne heilahti kuuman pannun yllä ja juusto levittyi tasaisesti kastikkeen päälle. …..” HOMETTA!” Ei auttanut haarukointi, ei kauhominen. Juusto oli sulanut-vahinko oli tapahtunut.

blank
Homeinen juustoraaste pilasi kastikkeen

Mitä tästä opimme? Tarkista aina sisällön laatu päivämäärästä huolimatta.

Onneksi ehdimme maistaa Lauran loihtimaa jumalaista herkkutattikastiketta ennen täystuhoa.

Kiitos Lauralle upeasta reissusta ja mukavista hetkistä 🙂

 

Terkuin; Anu ja Päkä

Imatran sienikaverit

blank


Kesäteatteripesti Imatralle kesäksi on ollut varsin antoisa ja ikimuistoinen kokemus. Imatran rento ja ystävällinen tunnelma ihmisineen imaisi heti mukaansa ja teatterin porukka on ihanan mehevä -iloa ja naurua on piisannut. Imatralta löytyi myös loistavia sienikavereita, joiden kanssa olen päässyt tutustumaan alueen metsiin.

Sieniretki Valtteri Rossin kanssa

Kesämajoitukseni naapureiden kautta sain kaverikseni Valtterin. Hänellä onkin mielenkiintoinen sienitausta -oppi lukemaan nelivuotiaana oppimateriaalinaan Mauri Korhosen sienikirja! Valtteri osoittautuikin varsinaiseksi sienispesialistiksi ja hän vei minut kantarelliapajille. Saimme koreihimme mukavasti saalista, vaikka paljon nupuja jäi vielä odottelemaan kasvamistaan.

blank
Nuoria kantarelleja

 

Retken päätteeksi paljastui myös, että Valtteri ei itse syö sieniä ollenkaan ja hän antoi myös oman saaliinsa minulle! Sovimme alustavasti, että menemme vielä uudestaan apajille noukkimaan nuo vielä vauvavaiheessa olevat nupukat. Kiitos Valtterille hyvästä sieniseurasta ja saaliista 🙂

blank

blank

blank


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sienikaverina Mirjami Suikki 

Tapasin Mirjamin Imatran BB-festivaalien aikaan kävelykadun hulinassa ja sovimme yhteisestä sienireissusta. Pääsinkin sitten retkelle metsästystä harrastavan Mirjamin kanssa ja selvisi, että hän on myös Vuoden eränainen 2009! Viihdyimme retkellä seitsemän tuntia, kävimme useassa eri kohteessa ja löytyipä heinäkuiseksi yllätykseksi  kangasrouskuja ja yksi kehnäsienikin.

blank
Heinäkuun kangasrouskuja

 

Erään paikan saavuttamiseen kuului lossimatka ja jyrkähkön rinteen kapuaminen. Kyllä kannatti: löytyi satumetsä maisemineen ja vielä kantarelleja ja isoja mustikoita…

blank
Sienestysmaisemat kohdillaan

Päivä oli antoisa ja Mirjamin tekemät eväät herkulliset. Mirjamin kertomat metsästystarinat karhun kohtaamisineen virittivät mielikuvituksen lentoon ja olisihan se mielenkiintoista joskus päästä metsästysporukan mukaan jahtiin….Ehkä tulevaisuudessa se onnistuukin? Kiitos ihanalle Mirjamille tarinoista ja retkestä!

Terkuin, Anu

Kantarelli eli Keltavahvero

blank

Nyt se on alkanut! Nimittäin kantarellikausi. Kuuleman mukaan ihan kunnollisia saaliita on jo löytynyt moneltakin suunnalta. Omat havainnot ovat vasta kasvukautensa alussa olevia pienen pieniä nuijapäitä, mutta näiden sadekelien jälkeen tilanne varmasti muuttuu nopeasti.

Tunnistaminen on suhteellisen helppoa varsinkin kirkkaankeltaisen värin vuoksi, tosin joskus nämä herkut saattavat olla hyvinkin maastoutuneina sammalen ja risujen seassa. Lehtipuuvaltaisissa metsissä ja varsinkin koivujen läheisyydessä kannattaa olla tarkkana, siellä saattaa lymyillä oikein kunnon apaja.

blank

Kantarelli on helppo ruokasieni ja aika harvoin toukkainen. Parhaimmillaan kantarelli onkin tuoreeltaan valmistettuna ja esivalmisteluiksi riittää sienten “siivous” eli puhdistaminen roskista, paloittelu sopivan kokoisiksi paloiksi ja sitten vaan pannulle ja ruuaksi. Sienikokkien täytyykin päästä kokeilemaan muutamaa reseptiä, ehdotuksia otetaan vastaan 🙂  Jos saalista kertyy ihan säilöttäväksi, niin parhaiten kantarellille soveltuvat pakastaminen pieninä paloina (pannulla käytettyinä, omassa nesteessään) ja kuivaaminen.blank

blank

 

 

 

 

 

 

Pilkkijän kevätgratiini

blank

Pakasteesta löytyi kevään iloksi vielä nyljettyjä pilkkiahvenia sekä rasiallinen kantarelleja. Jääkaapin puolella odottelivat kukka- ja parsakaali. Syntyi seuraavanlaista…

Ainekset:

  • kukkakaali
  • parsakaali
  • kantarelleja
  • sipuli, valkosipulinkynsi
  • ruokakermaa(4 dl)
  • suolaa ja mustapippuria
  • voita
  • juustoraastetta
  • ahvenia
blank
Pakastekantarellit sulatetaan miedolla lämmöllä
blank
Valmis kastike gratiinia varten

 

 

 

 

 

 

Sulaneiden kantarellien joukkoon lisätään voissa kuullotetut sipulit ja pilkottu valkosipuli. Paistetaan tovi miedolla lämmöllä. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla sekä kaadetaan mukaan kerma. Kastikkeen voi myös suurustaa, jos haluaa, vaikka maizenalla. Annetaan hautua. Esikypsennetään kukkakaali ja parsakaali suolatussa vedessä keittämällä. Kaalit asetellaan vuokaan, kaadetaan kastike päälle ja ripotellaan juustoraaste pintaan. Kypsennetään 175-asteisessa uunissa n.30min ja tarjoillaan esim.voissa paistettujen pilkkiahvenien kanssa.

blank
Kaalit ja kastike vuoassa
blank
Nyljetyt pilkkiahvenet sulatettuina

 

 

 

 

 

blank
Paistettua ahventa ja gratiinia