Kovin odotettu sienikotolaisten superviikonloppu käynnistyi torstai-iltana kun autojemme keulat suunnattiin työpäivien päätteeksi kohti Karjaata. Ennusmerkit mahdollisista monipuolisista sienisaaliista olivat lupaavia, ja mukaan olikin pakattu iso määrä pakastusrasioita. Ja pahvisia laatikoita. Ihan varoiksi vaan :D.
Noh, torstai oli jo lähes perjantain puolella kun saavuimme tukikohtaamme. Siinä hetki vaihdettiin kuulumisia, suunniteltiin perjantain maastoja ja no – lauleskeltiin ukulelen säestyksellä ikivihreitä 😉
Hyvien yöunien ja aamupalan jälkeen eväiden tekoon, ja suunta kohti apajia..
Toiveissa oli löytää mustatorvia ja tatteja, niin ja rouskuja. Ensin pysähdyimme jo tutuksi tulleeseen mustavahakasmaastoon. Ja hetken kun valtelimme, niin Jippikayjee! Maasto ei pettänyt, siellähän niitä oli 🙂 Aika runsaastikin vielä.. Samoilta huudeilta löytyi vielä jokunen tatti ja haaparouskukin… mutta ei mustatorvia… vaihdoimme paikkaa edelleen mustatorvien toiveissa.. ja muutama ressukka löytyi paikanvaihdon jälkeen, mutta saaliin määrällä ei tosiaan voinut juhlia. No onneksi rouskuja ja mustavahakkaita löytyi reilusti. Ne kun illalla esivalmistelimme niin hups – kellohan oli jo aika paljon.
Mutta rantasaunan taika oli kuitenkin vielä koettava… kirkas tähtitaivas, ei valosaastetta eikä mitään ylimääräisiä häiritseviä ääniä.. Hieno hetki…siinä kun rantakalliolla istui ja katseli taivaalle, niin tuli ajatelleeksi yhtä sun toista…
Noh lauantaina sitten kunnon unien ja aamupala-eväs rituaalien jälkeen suunnattiin jälleen maastoon… tällä kertaa hieman kauemmas… mutta niinhän siinä kävi, että metsähakkuut olivat nyt “pilanneet” ne varmat paikat, ja kuivuuskin vaivasi niitä seutuja.. ja eiku takaisinpäin… päätimme kuitenkin jalkautua matkanvarrella vielä yhdelle metsätielle ja käveleskellä tutkimaan maastoa… kuivaa oli sielläkin… muutama mantelihapero löytyi, ja lisää haaparouskuja ja sitten… löysimme aarteita… leppärouskuja- oi mikä ilon päivä! Sitten kun niitä muutama oli löytynyt niin aloimme näkemään niitä lisääkin! Ja ihan komea saalis niistä kertyikin.
Olihan meillä myös jännityksen hetkiä siinä kävellessä. Sama hiekkatie on ollut vissiin eläintenkin suosiossa… oli pientä sorkanjälkeä, isompaa ja TOSI isoja sorkanjälkiä. Niin ja pieniä tassunjälkiä – ja ISOJA tassunjälkiä… vähän jäi mietityttään oisko kuitenkin ollut Ilves kyseessä? Sellainen oli kuitenkin alueella nähty. No tiedä tuosta sitte 🙂
Illalla jälleen saaliin valmistelua, saunaa ja hieman lautapelejä.. ja unta sukkulaan 🙂
Sunnuntaina sitten nukuimme pitkään, siivoilimme mökin ja nyyh, suunta takaisin kotia kohti. Hieno sää suosi meitä koko viikonlopun, sillä kun alkuillasta saavuin Lahteen niin koleus ja sade tervehtivät reipasta sienihullua…
No, ihan niin runsas saalis ei ollut kuin kolme vuotta aiemmin, mutta tyytyväinen saaliiseen toki olen. Täällä lahdessa kun on ollut kovin, kovin hiljaista tuolla sienimetsässä.