Vihdoinkin – metsäretkiä.

blank

Voi kuinka tätä onkaan odotettu! Hyvissä ajoin ennen viime viikonloppua sovimme naapuruston Kielon kanssa menevämme lauantaina oikein kunnon sieniretkelle, eväiden kera. Hänen koiransa Viivikin pääsisi reippaalle maastolenkille.

Suunnitelmissa oli pidempi retki uusille sienimaastoille. Sen verran tuleva retki kihelmöi, että perjantaina unikin vältteli saapumistaan. Kuvat sieniapajista ilmaantuivat jonnekin alitajuntaan heti kun silmänsä sulki. Tai sitten täysikuu teki tepposiaan.

Niin tai näin, kello herätteli lauantai -aamuna hyvissä ajoin. Jouduin käymään töissä ennen suunniteltua sieniretkeä. Mutta voi ettien että – kuulin sateen ropisevan peltikatolle tasaiseen tahtiin, eikä niinkään hiljaisesti. Pettymys oli suuri – eikö vieläkään ?

Kävin töissä suunnitellusti ja tutkittuamme sääennusteita päädyimme siirtämään metsäretken sunnuntaille. Luvassa oli aurinkoinen sunnuntaipäivä. Toivo heräsi uudelleen.

Sunnuntaiaamuna oli suorastaan jännitystä ilmassa. Verhot auki ja jeeee! Auringon säteet kaunistivat syksyistä maisemaa. Ihanaa, kohta metsään. Syksyn ensimmäinen kunnon metsäretki toteutuu. Kahvit termariin ja eväät vyölaukkuun. Korit valmiiksi ja sieniveitset mukaan. Naapuriin, sieltä Kielo ja Viivi kyytiin ja auton keula kohti lähtöpaikkaa.

Metsätien varressa näkyi muitakin autoja siellä täällä. Hieman hiipi jo pelko puseroon että onkohan koko alue jo ihan putsattu? Auto parkkiin ja siellähän olikin mukava pariskunta istuskelemassa retkijakkaroilla. Puolukkametsän antimia siistimässä olivat. Huh, huh. Jospa ne muutkin autokunnat olivat marjametsällä? Noh, siinä samassa kun tavaroitamme keräiltiin kasaan, metsästä asteli reippaasti toinen pariskunta sienikorien kanssa. Olivat käyneet pitkän tsekkauksen yhdellä alueella ja varsin sieniköyhää oli ollut. Muutamia tatteja ja pari kantarellia oli koreihin keräytynyt. Yhdessä tutkimme heidän kulkemaa reittiä kännykän sovelluksesta. Ison alueen olivat tsekkailleet, joten ei ainakaan sinne.

blank
Juha Pakkanen ja maastokarttasovellus

Saimme Juhalta hyvän vinkin mihin ei kannata suunnata, siispä askeleet toiseen suuntaan.

Hetken matkaa metsätietä pitkin ja sitten metsän siimekseen. Eipä tarvinnut pitkään kävellä kun alkoi herkkuja näkymään. Muutamia herkkutatteja saatiin jo alkumatkasta koreihin. Sitten näkyviin tuli vanha kuusikko – sinne siis. Ja kyllä, rouskujahan siellä oli. Priimaa haaparouskua minulle ja mustarouskuja Kielolle. Ja Viivikin löysi mieluisan aarteen. Hirvi oli tullut tiensä päähän ja vanhahkot jäänteet tai ainakin jokin nikamaosa kelpasi Viiville  oikein mainiosti. Sitä hän kantoi mukanaan taukopaikalle saakka.

blank
Kielo ja Viivi taukopaikalla
blank
Viivin löytö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pienen huilin jälkeen jatkoimme etsiskelyä hyvällä menestyksellä ja koreihin kertyi herkkutatteja ihan mukavasti. Kolmen tunnin rupeaman jälkeen suuntasimme takaisin autolle, nautimme vielä metsäkahvit ja eväsleivät ja kotia kohden.

Palautin Viivin ja Kielon kotiinsa, mutta sen verran jäi sienimaastot polttelemaan että ajattelin käydä vielä pikaisesti tarkistamassa jo aiemmin löytämäni leppärouskupaikan. Pari tuntia siinä vielä meni, mutta kannatti käydä. Vielä niitä vähän löytyi.  Löytyi myös vielä vähän lisää haaparouskuja ja muutama herkkutattikin.

 

blank
Metsä palkitsi kulkijan

Loppuilta kuluikin sujuvasti saalista käsitellessä. Haaparouskut keittelin ja muut pääsivät pannulta pakkaseen. Hyvä retki ja sopiva saalis.

Alkuviikko meni työjuttuja hoidellessa, mutta sitten tiistaina Kielo soitteli että olivat Ingan kanssa lähdössä pikku sieniretkelle, lähtisinkö mukaan? Arvatkaa vaan tarvitsiko kahta kertaa kysyä? Noh ei tarvinnut. Korit autoon, Kielo, Viivi ja Inga kyytiin, auton keula samoille suunnille missä sunnuntaina olimme käyneet. Ai niin, Ingahan on siis myös täältä omilta huudeilta ja hänen ”Taivaallinen Tattikeitto” – resepti löytyy myös kirjastamme  Sienikoto-Luonnosta Lautaselle. Jollet ole vielä kokeillut, niin suosittelen. On nimensä mukaista herkkua.

Nopea siirtymä metsään, korit ja ämpärit kantoon ja herkkuja hakemaan. Iltapäivä oli jo hyvässä vauhdissa, Ingalla hakusessa rouskuja, meillä muilla ei ollut täsmäkohdetta. Paitsi Viivillä hirvenluut. No ne löytyi uudelleen ja meillekin kertyi korien ja sankkojen täytettä sopivasti. Jopa ensimmäiset suppiksetkin nähtiin, tosin hyvin hyvin pieninä alkuina, mutta kuitenkin. Tuleva apajapaikka on nyt tiedossa.

 

blank
Hyvä reissu, taas kerran

Pari päivää arkea jälleen väliin ja sitten oli luvassa vielä yksi metsäretkipäivä. Odotettu sellainen. Pitkäaikainen sienikaverini Laura oli tulossa torstaina seurakseni Lahteen ja kunnon metsäretkelle tänne lähimaastoihin. Hieman jouduttiin kuitenkin tinkimään suunnitellusta aloitusajasta, koska hän oli studiossa viimeistelemässä yhdessä Higher Ground Gospel-kuoron kanssa toteutettavaa joululevyä. Tuon projektin lopputulosta minä odotan kyllä kovasti. Luvassa on takuuvarmaa musiikin ilotulitusta myös konserttikiertueen muodossa. Ainakin minä menen takuuvarmasti tuota kuulemaan ja katsomaan.

Niin mutta se metsäretki.

Odotellessani Lauraa saapuvaksi värkkäsin meille eväsleivät ja keittelin kaffet pikkutermareihin. Hänen saavuttuaan, sekä pienen aterioinnin jälkeen, suunta oli kohti lähimetsiä.

 

blank
Lauran kanssa retkellä

Laurahan on mustatorvisienten ja suppilovahveroiden suuri ystävä. Harmillisesti niitä ei nyt vielä löytynyt, mutta herkkutatteja, lampaankääpää ja voitatteja sen sijaan ihan kivasti. Metsässä nautittujen eväiden jälkeen suunta kotiin ja sienten siivoiluun. Illalliseksi suunnitelmissa oli lohta voitattihöystöllä. Sitä siis kokkailemaan. Saunaa odotellessa oli sopivasti aikaa nauttia illallista ja päivittää kuulumisia.

Muutaman tunnin metsäsamoilu, hyvä ruoka ja sauna vaativat kuitenkin veronsa ja uni kutsui kulkijoita jo suhteellisen aikaisin. Mukava ilta ja oli tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa sieniretken merkeissä. Sovimmekin uudesta sieniretkestä pikapuolin. Suppikset odottelevat löytämistä edelleen.

Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava viikko, metsä tarjoili jälleen sitä parastaan. Moni asia saa ihan uuden perspektiivin kun touhu ja kiire hieman hellittää. Mieli lepää, askel kevenee ja taas jaksaa arkea paljon paremmin.

 

 

Lahden Sienipäivät 2017

blank

 

Hip Hip Huraa!

Edeltävän viikon lähimaaston pikatsekkaus antoi luvan odottaa jonkinlaista satoa sienipäiville. Tatteja ja kantarelleja oli näkyvissä jonkin verran, joten innolla odotimme tulevien sienipäivien löydöksiä.

Sienipäivät käynnistyivät perinteisesti perjantai- iltana, kun Anu töiden jälkeen suuntasi auton keulan kohti Lahtea. Anun saavuttua laitoimme saunan tulille ja aloimme suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa sienikaveri Eevan metsäopastusta varten. Tutkimme lähialueiden maastokarttaa ja valitsimme sopivia sieniretkireittejä. Tähtäimessä oli myös löytää sienikotolaisille uusia aluevaltauksia.

Lauantaina Eeva saapui innokkaana paikalle. Odotellessamme sadekuurojen väistymistä Eeva esitteli ohjeistuksemme mukaista metsävarustustaan. Selvästi sienikorin kahva poltteli jo kädessä. Sadekuurot väistyivät ja pääsimme metsään.

Valitsemamme maasto oli sopivan helppokulkuinen ja “tattirikas”. Ajatuksenamme oli totuttaa Eeva tunnistamaan ja löytämään herkkutatteja. Alussa tuntui, että maastossa on hieman hiljaista, mutta sitten alkoi iloisia hihkahduksia kuulua! Hei, tässä taitaa olla herkkutatti! Ja täällä! Ja kantarelleja!

Pienellä tauolla nautimme eväitämme ja Eeva tarjosi meille valmistamiaan luomu- ja terveyssnacksejä; raakasuklaata, siemenleipää ja jotain palleroita. Se oli uusi ja mielenkiintoinen makukokemus.

Retki oli kokonaisuudessaan onnistunut, sienikorit saivat sopivasti täytettä ja Eeva vielä perillä jäi seuraamaan sienten käsittelyä säilöntää varten. Seuraavana päivänä olikin kiva kuulla, että kuivuri oli hankittu, Eeva oli käynyt omalla sienireissullaan ja tattisaalis olikin jo kolminkertainen. Hyvä Eeva!

blank     blank

Sienipäivien jatko sujui uusiin metsäalueisiin ja niiden antiin tutustuessa, tuloksena olikin uusia apajapaikkoja. Sikurirouskuja,  MTS:ää (mustatorvisieniä), HT.tä (herkkutattia), kuusenleppärouskuja ja haaparouskuja. Ja niinhän siinä kävi, että sienihulluus iski emmekä malttaneet lopettaa ennenkuin hämärä laskeutui. Päämajaan saavuttuamme todellisuus oli kohdattava – hyvin runsas sienisaalis odotteli käsittelyä! Sauna lämpenemään ja saaliin kimppuun. Kello olikin lähes 04 ennenkuin saimme sienet renslattua ja pään tyynyyn.

Kokonaisuudessaan LSP 2017 tarjosi runsaan sadon, hienon syyssään, upeita metsähetkiä ja kirsikkana kakussa uuden sienituttavuuden – NOKIROUSKUN. Nokirousku on harvoin runsaslukuinen  mutta meillä kävi munkki ja löysimme oikein jackpotin.

blank

Snappertunan Sienipäivät 2014

blank

Kovin odotettu sienikotolaisten superviikonloppu käynnistyi torstai-iltana kun autojemme keulat suunnattiin työpäivien päätteeksi kohti Karjaata. Ennusmerkit mahdollisista monipuolisista sienisaaliista olivat lupaavia, ja mukaan olikin pakattu iso määrä pakastusrasioita. Ja pahvisia laatikoita. Ihan varoiksi vaan :D.

Noh, torstai oli jo lähes perjantain puolella kun saavuimme tukikohtaamme. Siinä hetki vaihdettiin kuulumisia, suunniteltiin perjantain maastoja ja no – lauleskeltiin ukulelen säestyksellä ikivihreitä 😉

Hyvien yöunien ja aamupalan  jälkeen eväiden tekoon, ja suunta kohti apajia..

Toiveissa oli löytää mustatorvia ja tatteja, niin ja rouskuja. Ensin pysähdyimme jo tutuksi tulleeseen mustavahakasmaastoon. Ja hetken kun valtelimme, niin Jippikayjee! Maasto ei pettänyt, siellähän niitä oli 🙂 Aika runsaastikin vielä.. Samoilta huudeilta löytyi vielä jokunen tatti ja haaparouskukin… mutta ei mustatorvia… vaihdoimme paikkaa edelleen mustatorvien toiveissa.. ja muutama ressukka löytyi paikanvaihdon jälkeen, mutta saaliin määrällä ei tosiaan voinut juhlia. No onneksi rouskuja ja mustavahakkaita löytyi reilusti. Ne kun illalla esivalmistelimme niin hups – kellohan oli jo aika paljon.

blank

Mutta rantasaunan taika oli kuitenkin vielä koettava… kirkas tähtitaivas, ei valosaastetta eikä mitään ylimääräisiä häiritseviä ääniä.. Hieno hetki…siinä kun rantakalliolla istui ja katseli taivaalle, niin tuli ajatelleeksi yhtä sun toista…

Noh lauantaina sitten kunnon unien ja aamupala-eväs rituaalien jälkeen suunnattiin jälleen maastoon… tällä kertaa hieman kauemmas… mutta niinhän siinä kävi, että metsähakkuut olivat nyt “pilanneet” ne varmat paikat, ja kuivuuskin vaivasi niitä seutuja.. ja eiku takaisinpäin… päätimme kuitenkin jalkautua matkanvarrella vielä yhdelle metsätielle ja käveleskellä tutkimaan maastoa… kuivaa oli sielläkin… muutama mantelihapero löytyi, ja lisää haaparouskuja ja sitten… löysimme aarteita… leppärouskuja- oi mikä ilon päivä!  Sitten kun niitä muutama oli löytynyt niin aloimme näkemään niitä lisääkin! Ja ihan komea saalis niistä kertyikin.

blank
Kuusenleppärouskuja

Olihan meillä myös jännityksen hetkiä siinä kävellessä. Sama hiekkatie on ollut vissiin eläintenkin suosiossa… oli pientä sorkanjälkeä, isompaa ja TOSI isoja sorkanjälkiä. Niin ja pieniä tassunjälkiä – ja ISOJA tassunjälkiä… vähän jäi mietityttään oisko kuitenkin ollut Ilves kyseessä? Sellainen oli kuitenkin alueella nähty. No tiedä tuosta sitte 🙂

Illalla jälleen saaliin valmistelua, saunaa ja hieman lautapelejä.. ja unta sukkulaan 🙂

Sunnuntaina sitten nukuimme pitkään, siivoilimme mökin ja nyyh, suunta takaisin kotia kohti. Hieno sää suosi meitä koko viikonlopun, sillä kun alkuillasta saavuin Lahteen niin koleus ja sade tervehtivät reipasta sienihullua…

No, ihan niin runsas saalis ei ollut kuin kolme vuotta aiemmin, mutta tyytyväinen saaliiseen toki olen. Täällä lahdessa kun on ollut kovin, kovin hiljaista tuolla sienimetsässä.

 

 

 

Lahden Sienipäivät 2013 – vihdoinkin

Kantarelleja

Odotettu viikonloppu … perjantai-iltana työpäivän päätteeksi Anu saapui Lahteen ja jo perinteiset Lahden sienipäivät starttasivat rennolla valmistautumisella maastoreittien suunnittelun ja saunomisen merkeissä.. Mennyt työviikko tuntui sen verran unipankissa, että päätimme maksaa ensin univelat pois ja nukkua hyvin.

Ja hyvinhän se nukuttikin – reippaan 10h elpymisen jälkeen olimme valmiina suuntaamaan tutuille lähimaaston mustatorvisienimestoille. Pikkainen hidastava tekijä tosin oli… nimittäin olo oli kuumeinen ja kurkussa oli varsin ikävä olo.  No mitäpä sitä muuta kuin särkylääke naamariin ja menoksi… metsään oli päästävä.

Siinä sitten pari MTS (mustatorvisieni)- paikkaa tsekattiin ja kovin tyhjältä näytti.. päätimme kävellä vähän kauemmas, tutulle apajapaikalle… mutta mitä, mitä? Apajapaikka olikin jäänyt hakkuualueen alle. Harmituksen harmitus!

blank

No eikai siinä sitten auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin ja tutkia uusia alueita. Ja niinhän se on että niin kuin elämässä muutenkin, usein pettymysten jälkeen tulee kuitenkin niitä uusia ilon hetkiä. Niin kävi nytkin. Ensin vastaan tuli aivan yllättäen loistava mustavahakaslöytö ja hetken päästä ehkä mahtavin lampaankääpäapaja ever. Ihan priima tavaraa – ja paljon. Sienikorit täyttyivät mukavasti, tytöillä oli taas hymy herkässä, eikä pikku kuume tuntunut enää missään.

blank

Vielä pieni tsekki- muutamat kehnäsienet ja kantarellit mukaan ja suunta takaisin ja ruuanlaittoon. Illaksi oli luvassa Anun erikoista – kevätkananpoikaa lampaankääpäkastikkeella. Voi pojat – ja tytöt kun se olikin hyvää.

blank

Siinä sitä sitten ruuanlaiton ohessa siivoiltiin ja käsiteltiin saalista ja ihailtiin mahtavalaatuisia lampaankääpiä. Ja niinpä päätimmekin tehdä seuraavan tähtisieniesittelyn – lampaankäävästä.

Sen verran tuli päivällä laitettua tossua toisen eteen, että saunan jälkeen sienikotolaiset olivat aika valmiita unten maille..

Päivä 2 – sunnuntai

Olipas mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen kun ei kurkkuunkaan koskenut ollenkaan. JEE! Siinä sitten aamupalalla suunniteltiin tulevaa metsäreissua. Päätimme siirtyä hieman kauemmas ja tutkia ehkä uusiakin maastoja. Eväät ja maastokartta mukaan ja menoksi.

Hakkuita oli tehty sielläkin, mutta kun kävelimme hieman kauemmas niin maastokin muuttui ”ehjäksi” ja voi… se ikävä kopsahtelu alkoi…. Ne hirvikärpäset… inhottavia otuksia, jotka aina löytävät jostain tiensä sinne hirvikärpästakin sisään…

No mutta, nyt olimme kuitenkin uusilla alueilla, ja toiveena oli löytää lisää mustavahakkaita… ja nyt niitä löytyi. Paljon. Harmi vaan kun niin monet oli kovin syötyjä. Saimme kuitenkin varsin hyvän saaliin mukaamme. Korissa oli palatessa pari hyvää herkkutattia,  muutama sillihapero, mustavahakkaita, kantarelleja, kehnäsieniä ja rouskuja.

blank

blank

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajelimme takaisin ”tukikohtaan” vielä emme kuitenkaan malttaneet lopettaa, vaan kävimme vielä käveleskelemässä lähimaastoissa mustavahakkaiden ja MTS:n toiveissa. No eipä tullut tällä kertaa enään lisää korintäytettä (paitsi Anulle kanttarelliapaja). Siispä saaliin perkkaukseen ja ruuanlaittoon.

Mahtava sää helli sienikotolaisten jo perinteisiä Lahden sienipäiviä, ja mikäs sen mukavampaa kuin tehokkaan työviikon päätteeksi saa tuulettaa ajatuksia ja olemusta samoilemalla raikkaassa ulkoilmassa. Siinä sitä lataa akkuja tulevaan viikkoon. Sitten onkin taas viikonloppu ja luvassa uusi sienireissu ja ”sienikujeet”.

Sieniterkuin

Päkä

Metsäretkien toisenlaista satoa.. vol 1

blank

Sienikotolaiset ovat tänä sesonkina päässeet tutustumaan monenmoisiin metsämaisemiin ja aika ajoin (ehkä vähän liiankin usein) on metsäretkillä tullut vastaan asioita, joiden löytyminen metsästä kummastuttaa pientä kulkijaa. Joitakin havaintoja tarkistellessa on tullut mieleen, kuinka mielenkiintoista olisi tietää taustaa näiden tavaroiden ja asioiden joutumisesta löytöpaikoilleen…

Kevään korvasienihuhuiluissa Lahden kupeessa törmäsin metsässä telkkarinraatoon… oli siellä lähimaastossa myös jääkaapin runko ja jotain auton osiakin. Näiden tavaroiden tarinaa ei tartte paljon miettiä… se vaan kummastuttaa, miksi ihmeessä ajella noin kauas metsän keskelle tuomaan romppeita maastoon. Kuitenkin kaupunkialueella noita sähkölaitteita voi palauttaa maksutta esim. kodinkoneliikkeisiin ja rautaromujakin otetaan vastaan  maksutta esim. romukeräykseen.

blank
Telkkarinraato

No koska nyt oli vasta aikainen kevät, niin voitte varmaan arvata, ettei tämä ollut ollenkaan ensimmäinen “löytö”, joka lumen alta tulisi paljastumaan… 🙁

Seuraavakin löytö sattui silmiin korvasienten etsiskelyreissulla. Tosin se tavallaan “kuuluu metsään”. Ihmetystä herättää vain se miksi nämä ovat metsässä? Metsästysseuroillahan vissiin on sellaiset riistan käsittelytilat erikseen, vai onko?

 

 

blank
Karvoja ja luita
blank
Metsäneläimen leukaluut

 

 

 

 

 

 

Sitten kuluikin pieni hetki, ennenkuin jälleen pääsin ihmettelemään uutta löydöstä.. tosin sitä löydöstä sävytti pieni huoli.. Tammisaaren sienimaastoissa vaellellessamme  huomioni kiinnittyi kauniisti sammalmättäällä levänneeseen hieman ruostuneeseen avainnippuun. Oli kotiavain, autonavain, turvalukonavain ja pari muuta samassa nipussa… sen verran syvältä metsästä nämä löytyivät, että toivoin kovasti avaimet kadottaneella henkilöllä olleen puhelimen mukana..  Autolla hän oli varmaankin metsäretkelle lähtenyt ja jollei vara-avain ollut mukana toisessa paikassa, eikä puhelinta mukana, niin on saattanut tulla hieman pidempi kävelymatka kotiin.. 🙁

blank
Näitä ei haluaisi hukata metsäretkellä

 

Tässäpä näitä löydöksiä oli muutama näin alkuun. Olisi mukava myös kuulla jos tekin olette tehneet mielenkiintoisia metsälöydöksiä… Täällä ainakin ollaan silmä tarkkana vastaisuudessakin 🙂

Terkuin

Päkä

 

Herkkutatti

blank

Herkkutatti on herkkua 🙂 Tähän ryhmään kuuluu useita lajeja, mutta kaikki ovat erinomaisia ruokasieniä. Herkkutatti on yleinen koko maassa ja ensimmäiset herkkutatit ilmaantuvat tuoreisiin havu- ja lehtimetsiin, valoisille hakamaille tai metsänreunoille jo heinäkuussa.  Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sienimetsällä pitkin syksyä, sillä satohuippuja voi olla syksyn mittaan useita.

blank
Männynherkkutatti
blank
Herkullisia herkkutatteja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Herkkutatti on kookas, tukeva ja sen lakki saattaa olla erisävyisen ruskea ja täysikasvuisena lakin leveys voi olla jopa 25 cm. Herkkutatin pillistön väri vaihtelee iän mukaan, nuorena ne ovat harmahtavan valkoiset ja vanhimmiten ne muuttuvat keltaisiksi ja lopuksi oliivinvihreiksi. Jalka on vaaleanruskea ja joskus lähes tynnyrimäinen ja siinä on hento valkoinen verkkokuvio.

Herkkutatti on miedon hieman pähkinäisen makunsa johdosta erinomainen kolmen tähden ruokasieni. Koko sieni on käyttökelpoinen, eikä nuorista sienistä edes tarvitse poistaa pillejä. Vanhempaa, pehmeälakkista tattia ei koriin kelpuuteta. Herkkutatit kannattaa siistiä ja puhdistaa jo metsässä, sillä usein sienet saattavat olla toukkaisia.

Herkkutatteja voi valmistaa ruoaksi monella tavalla, eikä mitään ns. esikäsittelyä tarvita. Säilöntatavoiksi sopii esim. kuivaaminen tai pakastaminen (pannulla ensin käyttämällä)

Männynherkkutatti on sienikotolaisten mielestä erityisen kaunis sieni tummemman punaruskean lakkinsa ansiosta. Punaruskea jalka on hyvin paksu ja tynnyrimäinen. Kasvaa kuivilla mäntykankailla koko Suomessa. Jos osuu sopivaan aikaan hyvälle paikalle, ei yksi kori riitäkkään!

Tattihuumassa kannattaa varmistaa, ettei joukkoon eksy sappitattia. Se ei ole myrkyllinen, mutta pilaa sopat karvaalla maullaan, jos joukkoon eksyy.

blank
Ihana Tatti

 

Syksyisiä sieniretkiä

blank

Syyskuu ja sienireissut pääsevät pikkuhiljaa vauhtiin..  suuntasin ensimmäisen sieniretkivierailun Raaheen ja kovalla innolla odotin hyväksi todettuja tattiapajia.

Ja jo nyt on ihan pakko todeta, että kyllä se muutaman tunnin ajomatka palkittiin. Ruhtinaallisesti. Velipoikani opastuksella pääsin tutustumaan hänen ykkösapajiinsa. Ja voi veljet. Enpä ole eläissäni löytänyt herkkutatteja tuollaisista esiintymisistä. Toki moni oli hyvinkin toukkainen ja perkauksen jälkeen pannulle ei niin paljon saalista ollut tarjolla, mutta siis se lähtötilanteen määrä- huh huh. En yhtään enää epäile sitä velipoikani ilmoittamaa ennätyssaaliin määrää – 126 kg – yhtenä päivänä!  Tosin tuo on parin vuoden takaa.

blank
Tuplaherkkutatti

ja siten niitä löytyi ja löytyi… ihmeellisin bongauspaikka oli metsäojan töyräältä. Kaivurin tekemä maanmuokkaus on ilmeiseti saanut rihmastot ihan villiksi.. enpä ole moista esiintymää ennen tavannut!

blank
Ihana Tatti

Herkkutatteja sammalessa ja hiekassa. Unbelievable!

blank
Herkkutattteja hiekkatöyräällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinähän se ilta sitten menikin tsekkaillessa ja puhdistellessa löytöjä. Mukavasti tuli kuitenkin saalista, muutama rasiallinen pakastimeen säilöttäväksi. Ensi vuoden ehdoton tattitravel-mesta 🙂

blank
Jounin apajilla

 

Kiitos velipojalle ihanien apajien jakamisesta 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

HEINOLA: Toinen pikavisiitti suuntautui Heinolan lähimetsiin. Ihan tuntematonta maastoa oli mulle ja sienikaveri-Lauralle. Parin tunnin rupeama ja saaliina vähän kantarelleja  ja ihan uusi tuttavuus ukonsieni. En tosin uskaltanut heti sitä poimia kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt…  Sienikirjojen tarkastelun jälkeen tuli todettua, että olisi pitänyt kerätä parempaan talteen.  Se on hieno sieni.

blank
Ukonsieniä loistossaan
blank
Ihana Nuori Ukonsieni

 

 

 

 

 

 

 

 

Eipä hassumpia reissuja ollenkaan 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.

Terkuin Päkä

 

Kantarelli eli Keltavahvero

blank

Nyt se on alkanut! Nimittäin kantarellikausi. Kuuleman mukaan ihan kunnollisia saaliita on jo löytynyt moneltakin suunnalta. Omat havainnot ovat vasta kasvukautensa alussa olevia pienen pieniä nuijapäitä, mutta näiden sadekelien jälkeen tilanne varmasti muuttuu nopeasti.

Tunnistaminen on suhteellisen helppoa varsinkin kirkkaankeltaisen värin vuoksi, tosin joskus nämä herkut saattavat olla hyvinkin maastoutuneina sammalen ja risujen seassa. Lehtipuuvaltaisissa metsissä ja varsinkin koivujen läheisyydessä kannattaa olla tarkkana, siellä saattaa lymyillä oikein kunnon apaja.

blank

Kantarelli on helppo ruokasieni ja aika harvoin toukkainen. Parhaimmillaan kantarelli onkin tuoreeltaan valmistettuna ja esivalmisteluiksi riittää sienten “siivous” eli puhdistaminen roskista, paloittelu sopivan kokoisiksi paloiksi ja sitten vaan pannulle ja ruuaksi. Sienikokkien täytyykin päästä kokeilemaan muutamaa reseptiä, ehdotuksia otetaan vastaan 🙂  Jos saalista kertyy ihan säilöttäväksi, niin parhaiten kantarellille soveltuvat pakastaminen pieninä paloina (pannulla käytettyinä, omassa nesteessään) ja kuivaaminen.blank

blank

 

 

 

 

 

 

Taivaallinen Tattikeitto

blank

Kesän kantarellisaaliita odotellessa päätimme testata yhdeltä ihanalta naapurilta saamaamme tattikeittoreseptiä. Ja vielä kun kaapista löytyi joululahjaksi saatuja kotimaisia kuivattuja herkkutatteja, niin pakkohan niitä oli kokeilla. Aikaisemmat kokemukset kuivattujen herkkutattien käytöstä onkin aika vähäiset, joten tämä olikin sitten taas kokeilevalle keittiölle uusi haaste.

Resepti on hyvin helppo ja lopputulos todettu erittäin, erittäin maistuvaksi. Kiitos reseptistä kuuluu Inga Tammiselle 🙂

blank
Taivaallisen tattikeiton ainekset

Taivaallisen tattikeiton ainekset:

1 dl kuivattuja herkkutatteja tai 1/2 l tuoreita herkkutatteja

1 rkl voita

1 iso sipuli

4 dl ruokakermaa

suolaa

Yleisohjeena esivalmistukseen on se, että kuivattuja sieniä liotetaan vedessä suhteessa 1:3, eli 1 dl sieniä ja 3 dl vettä. Liotusaika on joidenkin ohjeiden mukaan 30 min ja toisten mukaan 2 tuntia. No liottelimme niitä noin 45 min. Eläköön kultainen keskitie 😉 Ja koska nesteeseen liukenee myös hyvin paljon sienten aromeja, päätimme käyttää myös sen  keitossa.

blank
Sienten esivalmistus

 

Sieniä liotetaan vedessä ennen paistamista. Älä heitä vettä pois!

 

 

 

 

Sipuli kuullotetaan ensin pannulla kauniin keltaiseksi ja lisätään liotetut sienet sekaan. Tässä vaiheessä muokkasimme reseptiä sen verran, että tehtiin se tuplasatsina, sekä lisäsittiin lisäksi pannulle vielä hieman murskattuja kuivattuja herkkutatteja.

blank
Tatit ja sipulit kypsennetään pannulla

 

Sipulit kuulotetaan kevyesti – lisätään sienet ja kypsennetään kevyesti keskilämmöllä.

 

 

 

 

Sitten vaan lisätään liotusvesi ja kerma sekä ripaus suolaa. Keitton annetaan muhia (ei kiehuteta liian kovalla lämmöllä) noin 15 minuuttia.

blank
Anna keiton muhia noin 15 min

Nyt kun muokkasimme reseptiä sen verran, että lisäsimme sen liotusliemen mukaan makua antamaan, niin keitto on hyvä suurustaa. Eli lisää suurusteeksi (Maizenaa, tai ihan vehnäjauhoja 1-2 rkl sekoitettuna kylmään veteen) keittämisen loppuvaiheessa.

 

 

 

Valmiin keiton voi koristella esim. Meiramilla. Kylkeen vähän ruisleipää ja sopivaa juomaa. Ja siinä se on. Koittakaa ihmeessä!

Valmis keitto nautittavaksi
Taivaallinen tattikeitto meiramilla koristeltuna

 

Korvasieniyllätys

blank

Ihana sunnuntaipäivä sujui leppoisasti kotipuuhissa. Vihdoinkin oli vähän aikaa myös pihahommille..

Aika paljon oli taas talven tuiskut tiputellut ja kasannut risuja ja oksia ympäri pihapiiriä. Mikäs sen mukavampaa arkiliikuntaa kuin aurinkoisessa kesäsäässä kärräillä oksia ja siistiä ulkona paikkoja kesäkuntoon. Siinä puuhastellessa sitten yhtäkkiä silmiin sattui ruskea möykky sammaleisessa ruohikossa.. ja lähempi tarkastelu osoitti arvailun oikeaksi. Ehta korvasienihän se siinä! Ensimmäinen oma korvasienilöytö oli tosiasia 🙂

blank
Komea korvasieni omalla pihalla

Tästä löydöksestä innostuin niin kovasti, että heti piti hakea kamera ja ikuistaa tämä köriläs..  tarkempi alueen tutkiskelu tuotti myös lisähavaintoja… pari pientä nousevaa korvasienipienokaista löytyi myös. Ja huomaamattani olin yhden päältäkin kävellyt 😉

 

No sitten kasailin risuja paikalle, missä joskus on ollut juhannuskokko-viritelmä, ja kas, huomasin astuvani johonkin liukkaaseen… ja taas tutkimaan asiaa… ja ihmetys kasvoi… näköpiirissä oli muutama pieni sieni, mitkä tuntomerkkien perusteella tunnistin huhtasieniksi. Ihan ei ollut ateriaksi asti, mutta jälleen uusi sienibongaus oli tosiasia!

blank
Huhtasieni
blank
Eka huhtasienilöydös

 

 

 

 

 

 

Niin monen epätoivoisen hakkuualueen etsinnän, niiden tarkistamisten, metsäpolkujen kulkemisten ja hiekkakuoppien katsastamisten jälkeen nämä herkkupalat löytyvät sitten lähempää kuin luulinkaan. Onhan se hienoa, ettei tarvitse lähteä pihaa edemmäs sieneen 🙂

Sieniterkuin:  Päkä