Kysymyksiä sieniasiantuntijalle osa 2

blank

Sienikodon kysymyksiin vastasi  Tea von Bonsdorff   -Suojelusuunnittelija -Luonnontieteellinen keskusmuseo/Kasvitieteen yksikkö/Sienitiimi.

1. Millainen on v.2012 sienisyksy ollut?

Hyvin vaihteleva, ainakin satotilanteen kannalta. Eri paikoissa hyvin erilainen sienisatotilanne elo-syyskuussa. Suppilovahverolla ollut erinomainen satotilanne monessa paikkaa; ihan järkyttäviä määriä, erityisesti Itä-Uudellamaalla.

2. Jos on aloitteleva sienestäjä, niin mikä on hyvä keino alkaa opetella ja kerätä sieniä?

Aloita helposti tunnettavista (kauppasieniksikin suositeltavat lajit): Vaaleaorakas ja rusko-orakkaat, tatit, rouskut jne. Opettele 1-3 sienilajia per syksy. Tahti riippuu ihan henkilökohtaisesta taipumuksesta nähdä ja erottaa värejä ja muotoja.

3. Mihin sienet kannattaa metsässä kerätä ja kuinka nopeasti ne on hyvä laittaa ruuaksi tai jatkojalostaa säilöttäväksi ? Ja mikä on paras tapa säilöä sieniä?

Koriin tai sankoon tai paperipussiin, johonkin jossa ilma kiertää. Ei ainakaan suljettuun muovipussiin. Bakteerit ovat kovia lisääntymään, kun lämpötila ja kosteus nousee. Suuri osa lievistä myrkytyksistä johtuu siitä, että on syöty pilaantuneita sieniä.

Säilöntäsuositus on lajikohtainen, joten lue kirjoista suositukset! Herkkutatti siivuina kuivattuna, keltavahvero pakkaseen nesteenpoiston jälkeen ja männynsuomuorakas vaikka etikkaan.

4. Mitä sieniä voi vielä löytää näin loppusyksystä (loka-marraskuu)?

Suppilovahveroita, erilaisia valmuskoja (esim. viiruvalmuska, silkkivalmuska), rouskuja…kuusilahokka, koivunkantosieni jne.

5. Mikä vaikutus tällaisella jatkuvalla sadekelillä on sieniin ja kannattaako niitä kerätä sadesäällä/märkinä?

Sieniä nousee ja moni laji tekee uutta satoa, mikäli yöpakkaset eivät käy runsaiksi. Toisaalta sienet pilaantuvat helposti ja nopeasti.

6. Kun suppilovahveroita kuivaa kuivurissa, niin miksi joistakin tulee ihan tummia/mustia. Ovatko ne pilalla?

Osa on saattanut palaa eli lämpötila on ollut liian korkea. Sopiva on 45 – max. 50 astetta C. Olet myös saattanut kuivattaa jo valmiiksi pilaantuneita sieniä. Joskus myös huonosti kuivatetut (ei siis aivan rapeat sienet) mustuvat.

7. Vaikuttaako Tshernobylin laskeuma vielä? Onko sienissä vielä paljon jäämiä?

Minun tiedossani ei ole ainakaan, että enää on sellaisia pitoisuuksia Suomalaisissa sienissä, että niitä ei pitäisi kerätä. Säteilyturvakeskus tiedottaa aika ajoin tästä asiasta. Ryöppäämällä lähtee osa olemassa olevasta cesiumista veden mukana pois.

8. Tien vierestä ei kannata sieniä kerätä. Mikä olisi hyvä turvaetäisyys?

Riippuu kuinka vilkas liikenne on tiellä. Järjenkäyttö sallittu : )!

blank
Sieninäyttelyissä näkee sieniä livenä ja tapaa asiantuntijoita

 

Kiitos Tealle vastauksista kysymyksiin 🙂

Terkuin Anu ja Päkä

 

Vaaleaorakas-palsternakkapaistos

blank

Kokeilevassa keittiössä testattiin yhdistelmää vaaleaorakas-palsternakka, ja siitä muodostuikin mielenkiintoisen makuinen paistos, mitä voi käyttää vaikka sivuhöysteenä ruokiin tai syödä sellaisenaan välipalana sienisaaliin perkauksen ja jalostuksen lomassa.

  • Ainekset:blank
  • Voita paistamiseen
  • Vaaleaorakkaita paloiteltuina
  • Palsternakka viipaleina
  • 1 pieni sipuli
  • suolaa ja mustapippuria

blank

 

 

 

 

 

Kerätyt vaaleaorakkaat putsataan ja paloitellaan sopivan kokoisiksi paloiksi. Palsternakka kuoritaan ja viipaloidaan ohkaisiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Palsternakkaviipaleet paistetaan pannulla kullankeltaisiksi miedolla lämmöllä ja samaan aikaan voi toisella pannulla työstää vaaleaorakkaista liiat nesteet pois. Siivutettu sipuli pehmennetään myös pannulla voisulassa. Yhdistetään ainekset ja pyöritellään pannulla lisäillen suolaa sekaan. Annokset lautaselle ja myllystä mustapippuria päälle. Kylkeen salaattia tai yrttejä ja maistelemaan.

Vaaleaorakas

blank

Vaaleaorakas on sienikotolaisille tuttu  jo lapsuuden sieniretkiltä. Anu kutsui tätä sientä nimellä “karvasieni” ja piti eniten voissa paistetusta versiosta suolan kera. Kolmen tähden vaaleaorakas on suhteellisen helppo tunnistaa lakin alla olevien hauraiden piikkiensä ansiosta. Malto on valkoista tai hieman kellertävää. Parhaiten tätä herkkua löytää synkistä kuusikoista, mutta se kasvaa myös tuoreissa kangasmetsissä sekä lehtomaisissa metsissä. Näitä pienissä ryhmissä kasvavia sieniä on mahdollista saada sienikoriinsa elokuusta-lokakuuhun. Vain nuoret sienet kannattaa käyttää parhaan makunautinnon saamiseksi ja Sienikokkien kokemusten mukaan tuoreista yksilöistä valmistetut annokset ovat maistuvimpia. Kermanvärinen vaaleaorakas on hyvä kypsentää perusteellisesti ja sitä voi myös säilöä vaikka pakastamalla omassa nesteessään.

blank

Metsäreissulla voi törmätä myös syömäkelvottomiin orakaslajeihin, mutta ne ovat sitkeitä, toisin kuin helposti murtuva vaaleaorakas. Tummempi versio, rusko-orakas on myös ruokasieni, vaikka ei ylläkään vaalean version tasolle. Aloitteleva sienestäjä voi myös varmistaa sienen tunnistamista kysymällä kokeneemmalta harrastajalta apua ja aina voi suunnata askeleet sieninäyttelyihin, missä näkee sieniä livenä ja saa asiantuntijoilta hyviä neuvoja.