Halkaistaan kesäkurpitsat ja koverretaan siemenosiota lusikalla pois, eli tehdään eräänlaisia veneitä. Valmistetaan kastike: pilkotaan pekoni ja paistetaan pannulla. Lisätään sipulisilppu ja kuullotellaan pekonin seassa. Toisella pannulla voi samaan aikaan miedolla lämmöllä hoidella sienistä liiat nesteet pois. Sekoitetaan ainekset yhteen ja lisätään koskenlaskija nokareina sekaan sulamaan sekä maustetaan seos suolalla ja mustapippurilla. Vielä kerma ja haudutus. Tarvittaessa voi suurustaa.
Suppiskastike veneisiin ja uuniin 150-175° 20-30 min, kunnes kesäkurpitsa pehmenee.
Lopuksi parmesanraastetta päälle ja tarjoillaan vaikka salaatin kera. Namskis 🙂
Sienikodon kysymyksiin vastasi Tea von Bonsdorff -Suojelusuunnittelija -Luonnontieteellinen keskusmuseo/Kasvitieteen yksikkö/Sienitiimi.
1. Millainen on v.2012 sienisyksy ollut?
Hyvin vaihteleva, ainakin satotilanteen kannalta. Eri paikoissa hyvin erilainen sienisatotilanne elo-syyskuussa. Suppilovahverolla ollut erinomainen satotilanne monessa paikkaa; ihan järkyttäviä määriä, erityisesti Itä-Uudellamaalla.
2. Jos on aloitteleva sienestäjä, niin mikä on hyvä keino alkaa opetella ja kerätä sieniä?
Aloita helposti tunnettavista (kauppasieniksikin suositeltavat lajit): Vaaleaorakas ja rusko-orakkaat, tatit, rouskut jne. Opettele 1-3 sienilajia per syksy. Tahti riippuu ihan henkilökohtaisesta taipumuksesta nähdä ja erottaa värejä ja muotoja.
3. Mihin sienet kannattaa metsässä kerätä ja kuinka nopeasti ne on hyvä laittaa ruuaksi tai jatkojalostaa säilöttäväksi ? Ja mikä on paras tapa säilöä sieniä?
Koriin tai sankoon tai paperipussiin, johonkin jossa ilma kiertää. Ei ainakaan suljettuun muovipussiin. Bakteerit ovat kovia lisääntymään, kun lämpötila ja kosteus nousee. Suuri osa lievistä myrkytyksistä johtuu siitä, että on syöty pilaantuneita sieniä.
Säilöntäsuositus on lajikohtainen, joten lue kirjoista suositukset! Herkkutatti siivuina kuivattuna, keltavahvero pakkaseen nesteenpoiston jälkeen ja männynsuomuorakas vaikka etikkaan.
4. Mitä sieniä voi vielä löytää näin loppusyksystä (loka-marraskuu)?
Suppilovahveroita, erilaisia valmuskoja (esim. viiruvalmuska, silkkivalmuska), rouskuja…kuusilahokka, koivunkantosieni jne.
5. Mikä vaikutus tällaisella jatkuvalla sadekelillä on sieniin ja kannattaako niitä kerätä sadesäällä/märkinä?
Sieniä nousee ja moni laji tekee uutta satoa, mikäli yöpakkaset eivät käy runsaiksi. Toisaalta sienet pilaantuvat helposti ja nopeasti.
6. Kun suppilovahveroita kuivaa kuivurissa, niin miksi joistakin tulee ihan tummia/mustia. Ovatko ne pilalla?
Osa on saattanut palaa eli lämpötila on ollut liian korkea. Sopiva on 45 – max. 50 astetta C. Olet myös saattanut kuivattaa jo valmiiksi pilaantuneita sieniä. Joskus myös huonosti kuivatetut (ei siis aivan rapeat sienet) mustuvat.
7. Vaikuttaako Tshernobylin laskeuma vielä? Onko sienissä vielä paljon jäämiä?
Minun tiedossani ei ole ainakaan, että enää on sellaisia pitoisuuksia Suomalaisissa sienissä, että niitä ei pitäisi kerätä. Säteilyturvakeskus tiedottaa aika ajoin tästä asiasta. Ryöppäämällä lähtee osa olemassa olevasta cesiumista veden mukana pois.
8. Tien vierestä ei kannata sieniä kerätä. Mikä olisi hyvä turvaetäisyys?
Riippuu kuinka vilkas liikenne on tiellä. Järjenkäyttö sallittu : )!
Sieninäyttelyissä näkee sieniä livenä ja tapaa asiantuntijoita
Suppilovahveroita sienikotolaiset ovat keränneet syksyisin jo lapsuudesta lähtien. Näitä sieniä on helppo kerätä ja ne ovat sienestäjien riemuksi löydettävissä lumen tuloon asti, sillä nämä sissit eivät pakkasta kavahda. Suppilovahvero on usein myös varsin satoisa ja kun löytää oikeat paikat, ovat korit nopeasti pullollaan!
Rykelmä suppilovahveroita
Suppilovahveroissa on plussaa myös helppo kerättävyys, matoja ei juurikaan ole, ehkä joskus joku pikku etana, mikä on helppo pudottaa kyydistä matkalla koriin. Sitkeimmät etanayksilöt ovat tunkeneet ovelina itsensä onttoon jalkaan, mutta paljastuvat, kun sienen aukaisee halki. Säilömisessä löytyy kaksi koulukuntaa, jopa sienikodon sisältä. Päkä asettelee suppikset kuivuriin ja Anu vie sienet paloiteltuina pannun kautta pakkasen puolelle. Kyllähän kuivatut versiot vievät vähemmän säilömistilaa ja säilyvät pidempään, mutta aromit pysyvät parhaiten tuoreenomaisina pakastetuissa suppiksissa (ja tämä on nyt Anun makuaistimielipide)….
Suppilovahveroita on mukava kerätä
Suppilovahveroita löytää parhaiten sammaleisista havumetsistä loppusyksystä, toki varaslähtökasvustoja voi bongata aiemminkin. Lakki on ohut ja suppilomainen ja keskellä on kuoppa, mikä usein jatkuu onttoon, keltaiseen jalkaan. Sienikotolaiset ovat havainneet lakin värissä paljon erilaisia värimuunnoksia tummanruskeasta vaaleampaan. Kosteikkovahvero on paljolti suppilovahveron näköinen ja myös erinomainen ruokasieni, mutta joskus rustonupikka saattaa harhauttaa kerääjää. Tätä liukaspintaista sitkeää sientä ei kannata kerätä laisinkaan. Jos epäröi, niin sienikirjojen tutkiminen ja kokeneen sienikaverin opastus auttaa.
Vihdoinkin kauan odotettu “Tammisaaren sienipäivät” oli ajankohtainen! Edellisvuoden huippusaaliit loivat kutkuttavan odotusarvon tapahtumalle.
TSP-saalista 2011
Mukaan oli siis pakattu sienikoreja, tyhjiä laatikoita, pakasterasioita, lasipurkkeja, etikat, mausteet ja muut tarvittavat värkit tulevaa saalista ajatellen. Lisäksi mukaan oli saatu sienikaveri Laura, jolle oltiin kehua retosteltu mahtavilla apajilla.
Sienikoto-parivaljakko saapui mökille perinteitä kunnioittaen jo perjantai-iltana lämmittelemään torppaa ja suunnittelemaan reittejä ja…
Lauantaipäivä valkeni kauniina ja puolipilvisenä, ilman lämpötilakin oli juuri sopiva metsäretkiä varten. Laura saapui ja lähdimme ensimmäiseen kohteeseen eväät repuissa ja korit kädessä.
Anu ja Päkä Tammisaaren sienipäivät 2012Laura Tammisaaren sienipäivillä 2012
Ensimmäisen kohteen sammalmättäät loistivat tyhjyyttään…mitä-mitä, missä sienet piileskelevät? Hajaannuimme maastoon ja tovin kuluttua kohtasimme evästauolla, Anun ja Päkän koreissa oli aika natinkia, mutta Lauran (joka omasta mielestään ei muka löydä sieniä) korin sisältö yllätti. Laurahan onkin oikea suppisbongari 🙂
Laura ja Anu taukopaikalla
Sienten metsästys jatkui, mutta neljän tunnin haravoinnin jälkeen korit olivat hyvinkin vajaita, tosin muutamat toukattomat herkkutatit toivat piristystä. Lopulta palasimme mökille. Katsastimme vielä lähimaastot, mutta palkaksi saimme vain ensimmäiset hirvikärpäsosumat. Siis saunan lämmityspuuhiin ja ruuanlaittoon. Huomenna on varmaan hyvä päivä….?
Ruoka maistui metsäretken jälkeen ja sauna uinteineen kruunasi ihanan päivän. Kuvitelkaa; Ei autojen ääniä, ei valosaastetta, kevyt merituuli iholla, luonnon äänet ympärillä, kirkas tähtitaivas yllä ja vielä tähdenlento, minkä kaikki näimme yhtäaikaa. Täydellistä.
Sunnuntaina suuntasimme suoraan salettipaikkaan, mikä sienikotolaisten kesken tunnetaan nimellä “Römppäukon-notko”. Paikka ei pettänyt, tosin saalis oli pienempi, eikä mustatorvisienistä näkynyt alkuakaan. Kantarelleja, rouskuja, haperoita ja suppiksia. Siinäpä ne ja perinteisesti tietenkin, järjetön määrä hirvikärpäsiä. Ai niin, Päkä muuten unohti kumpparit, mutta jeesusteippi auttaa aina…
Luova ratkaisu saappaalle
Paluumatkalla poikkesimme vielä nopeasti viime vuoden ykköspaikkaan, minkä olimme jättäneet loppuhuipennukseksi. No juu…apajia odotellessa. Takaisin mökille ja tateista herkkua!
Pannu kuumaksi ja Lauran kokkausinspiraatio syttyi. Ihana paistetun sipulin ja herkkutatin pähkinäinen tuoksu valloitti aistimme. Kerman ja valkoviinin loraukset kuuluivat kaikuina korvissamme. Ja sitten se juustoraaste. Ranne heilahti kuuman pannun yllä ja juusto levittyi tasaisesti kastikkeen päälle. …..” HOMETTA!” Ei auttanut haarukointi, ei kauhominen. Juusto oli sulanut-vahinko oli tapahtunut.
Homeinen juustoraaste pilasi kastikkeen
Mitä tästä opimme? Tarkista aina sisällön laatu päivämäärästä huolimatta.
Onneksi ehdimme maistaa Lauran loihtimaa jumalaista herkkutattikastiketta ennen täystuhoa.
Kiitos Lauralle upeasta reissusta ja mukavista hetkistä 🙂
Pakastimen sienivarastot alkavat olla vähissä, mutta onneksi oli vielä suppilovahveroita jäljellä. Kokeileva keittiö pääsi tekemään sitä luvattua suppissoppaa…
Päkä bongasi tämän suppilovahverokeiton reseptin Etelä-Suomen Sanomista vuonna 2004. Kuuleman mukaan reseptin on kehitellyt yksi legendaarisen Lahden Seurahuoneen herkkupöydän Rotisseur- kokeista. Reseptiä on jaettu avokätisesti sienikeiton ystäville. Ja hyväksi on todettu 🙂
Suppissopan ainekset
Legendaarinen Suppissoppa syntyy näistä aineksista:
1 litra tuoreita suppilovahveroita
1-2 sipulia
1 rkl vehnäjauhoja
1 litra kanalientä liemikuutiosta tai kanafondista
1/2 pakettia koskenlaskijaa
1-2 rkl tomaattipyrettä
pippuria, yrttimaustetta ja ripaus suolaa
1 prk smetanaa
1/2 sitruunan mehu
ruohosipulia
Freesaa tuoreet sienet sipulin kanssa voissa. Tässä vaiheessa ei kannata käyttää ruokaöljyä, se jää ikävän näköisesti keiton pinnalle. Kun sienet ovat hiukan kypsyneet, sekoita vehnäjauhot sieni-sipulisekoitukseen.
Pakastetut suppilovahverot sulaamassa.
Jos käytät pakastettuja, esivalmistettuja suppilovahveroita, sulata ne ensin miedolla lämmöllä.
Kun sienet ovat sulanneet, lisää kuullotetut sipulit sekä vehnäjauhot sienten sekaan.
Sulata liemikuutio veteen tai käytä kanaliemifondia. Lisää kattilan kanaliemeen sieni- sipulisekoitus ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voit käyttää sauvasekoitinta sienten hajottamiseksi ja keiton rakenteen muuttamiseen.
Keitto saa juustosta samettisen rakenteenKanaliemi Kanafondista
Kun keitto on kuumaa, lisää juusto pieninä nokareina ja sekoittele hyvin, että juusto sulaa keiton sekaan. Kun juusto on sulanut keittoon, lisää tomaattipyre ja anna hautua noin 10 min.
Lisää mausteet “oman maun mukaan” ja lopuksi vielä lisää smetana. Koko purkkia ei tarvitse käyttää jos haluat tässä kohdin hieman keventää.
Purista sekaan vielä puolikkaan sitruunan mehu, vähempikin riittää mutta älä laita enempää.
Viimeistele ruohosipulilla ja tarjoa hyvän leivän kera.
Cookie Settings is not available. Cookie Consent is disabled or is just disabled for your country.
Cookie Settings is not available. Cookie Consent is disabled or is just disabled for your country.
