Viikonlopuksi vanhempien mökille ja metsään. Elokuu oli jo pitkällä ja suunnistimme tutuille apajapaikoille. Kyllä! Kantarelleja oli, ja jotain, mitä en aikaisemmin ollut löytänyt….Voisiko olla näin hyvä mäihä ??? Kultarouskuja…. Valkoinen maitiaisneste ryöpsähteli runsaasti ja sillintuoksu pöllähti, sienikirjojen kuvat täsmäsivät. Suomen sieniseuran Facebook- sivustolle kuva menemään ja olihan muutkin näitä löytäneet juuri nyt. Jes, ensimmäistä kertaa osui kohdalle ja pitihän tätä kehuttua herkkua pyöritellä hetki pannulla voin kera ja maistaa. Hyvää oli! Taas uusi omanlainen maku, ihan erilainen taajuus, kun millään muulla sienilajilla.
Iltasauna ja uinti sekä ajatukset kohti seuraavia apajia. Seuraavana päivänä uudessa paikassa oli myös hirvikärpäsiä, ne viholaiset! Vaikka hirvikärpästakki oli päällä, niin joku löysi tiensä rintsikan sisälle ja puri tissiin- auts! Hirvikärpässuojausta on siis tehostettava!!! Mutta mitäs sieltä sammaleikosta pilkistikään? Nousevia herkkutatteja! Sato oli siis nousemassa… Mökkisaalis talteen ja kotiin.
Elokuun vika viikko ja tunnustelu Espoon metsiin. Voi mahoton, mikä määrä herkkutatteja ja ihan priimaa kamaa. Tällaista satoa en ole kyllä vielä koskaan nähnyt! Metsään heti, kun ohjelmasta löytyy pieni rako ja kuivuri yöksi jauhamaan! Tätä syksyä muistellaan vielä pitkään… Herkkutatit, mmmmmm 🙂
Sieniterkuin, Anu