Nyt kävi lykky! Kevätreissu Snapperiin

blank
Vapun aatto koitti ja se meni vanhempieni mökillä lähinnä lepäillen ja saunoen. Talviturkki lähti heti kerralla hyiseen mereen. Kyllä teki eetvarttia! Vappupäivänä sitten ehdittiin äidin kanssa pikku metsäkierrokselle tutkailemaan kevääseen heräilevää luontoa. Komeita ahveniakin saatiin isän laskemista verkoista savustuspönttöön ja innostuin niin, että kissat jäivät vielä hoitoon mökille ja emäntä lähti tekemään työpäivät alta pois kuleksimasta. Perjantaina heti töiden jälkeen takaisin mökille ja Vain Elämää-jakson jälkeen unille, olivathan säätyypit luvanneet upeata aurinkoista säätä tuleville päiville. Sitä ei pitkän ja pimeän talven jälkeen voisi missata!

Lauantaiaamuna heräsinkin pöpperöisenä auringon valoon ja kömmin sängystä kahvin keittoon. Rauhallisen aamiaistuokion jälkeen lähdimme äidin kanssa metsäretkelle katsastamaan löytyisikö korvasieniä tai huhtasieniä. Kävelimme peurojen ja hirvien tallomia reittejä ja kuuntelimme lintujen liverrystä. Korvasieniä ei näkynyt ja aikaisempien vuosien huhtasienipaikatkin olivat hiljaisia. Päätimme sitten vain keskittyä luonnossa kulkemiseen ja rupateltiin siinä samalla kuulumisia ja nautittiin upeasta kelistä.

Muutama peurakin kirmasi puiden lomassa meitä karkuun ja oravat säksättelivät kuusien kätköistä. Leppoisaa lenkkeilyä rauhalliseen tahtiin tallustellen. Takaisin mökille päin astellessani peurapolkua seuraten se sitten yllättäen tapahtui. Silmät nauliutuivat keskellä polkua kasvavaan ruskeaan mykkyrään. Huusin heti äidille että nyt kävi lykky! Kevään ensimmäinen korvasienilöydös oli totta ja kännykkä heilahti vauhdilla kuvausasentoon.

Korvasieni
Tuoreena tappavan myrkyllinen korvasieni on ohjeiden mukaan keitettynä herkullinen ruokasieni

Polulla oli myös muutama nousukas lisää ja päätimme jättää ne vielä kasvamaan ja lähdimme saunanlämmityspuuhiin. Isä olikin pohjanmaalla metsähommissa, niin saimme naisten saunan ja oikein pitkän kaavan mukaan. Äiti on kehitellyt huippuidean saunan jälkeisnautinnon kruunuksi. Hän on ostanut kirppikseltä pitkän hupullisen lammasturkin, minkä lämmössä on hyvä jäädä katselemaan rantamaisemaa ja seurailemaan eläinten puuhia iltahämärässä. Hän on myös säästänyt 70-luvulla ostamansa lammasturkin, minkä minä sitten tungin päälleni. Eihän se kiinni asti mennyt ja totesin, että kyllä on äippä ollut pikkainen aikoinaan. Hivenen kyllä kirveli, koska takki on niin makea, että ottaisin sen käyttöön itselleni oitis, jos vain siihen mahtuisin kunnolla. Idea toimi silti ja oli mahtavaa istua hiljaa ja seurata lepakon taidokasta lentoa lähellä vedenpintaa ja joutsenien touhuja sekä kuunnella luonnon ääniä. Nyt kyllä mietin, voisikohan ompelija isontaa tuota upeaa 70-luvun takkia jotenkin? Kierrätystä äidiltä tyttärelle ja se takki on aikoinaan niin hyvin tehty, ettei vuodet näy siinä juuri ollenkaan! Pitääpä tutkia asiaa…

blank

Ulkoilun ja pitkän saunareissun jälkeen uni maistui ja sunnuntai sujui rennosti touhuillen. Auringon laskiessa kävimme vielä korvasienipaikalla ja löysimme niitä myös lisää, kun haravoimme löytöpaikan läheisalueen tarkasti. Keräsimme aarteet talteen ja keitimme mökin kaasugrillin sivuliedellä myrkyt Eviran ohjeiden mukaisesti pois. Äiti antoi tuon pienen saaliin mukaani ja sitten kissat kyytiin ja kohti kotia.

Seuraavana päivänä työpäivän lomassa muistelin, kuinka joskus Mustiossa kesäteatterikeikalla olin syönyt lohta ja muusia korvasienikastikkeen kera ja se oli herkullinen muisto se. Töiden jälkeen kävin sitten kalastamassa marketin tiskiltä palan lohta ja turvauduin lounasosaston valmiiseen perunamuusiin. Minulle jäi vain korvasienikastikkeen valmistus ja olihan se hyvää. Voi kunpa löytäisi joskus vielä sen ison apajan!

Keväisin terkuin Anu

Korvasieni

Keväinen sieniretki

blank

Käki kukkui ja facebookissa näkyi useita korvasienipostauksia. Olin löytänyt jo muutaman yksilön Espoosta ja himotti lähteä oikein kunnon metsästysretkelle.  Sain houkuteltua iskän mukaani korvasienijahtiin. Suuntasimme Raaseporin alueelle, missä oli muutamia sopivan vanhoja hakkuualueita. Auto parkkiin metsätien reunaan ja mitäs-mitäs!  Huomasin terävän ruskean kärjen kurkkimassa läheisestä ruohikosta. Lähempi tarkastelu paljasti pienen kartiohuhtasieniesiintymän! Ensimmäinen löydös ikinä! Mikä munkki! Jippii!

blank
Halkaistu kartiohuhtasieni
blank
Kartiohuhtasieni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huhtasienet mukaan ja kohti hakkuualuetta. Ensimmäinen alue natinkia, vaihdettiin toiselle, vanhemmalle hakkuulle, minkä saavuttaakseen piti kulkea yhden metsän poikki. Ja mitäs sieltä löytyi!?! Pulkka puujaloilla… Menninkäisten sateensuoja? Vai puunkuljetus-pulkka?

blank
Metsästä löytyy kaikenlaista…

Toinen hakkuualue oli kuitenkin yhtä hiljainen korvasienten suhteen, kuin oli ensimmäinenkin. Kolmas toden sanoo ja paikka vaihtui. Nyt oli kyllä edessä niin lupaavan oloinen hakkuualue että! … Jos olisin korvasieni, niin varmasti kasvaisin siellä! Tässä vaiheessa aurinko porotti armottomasti, hellelukema +27….ja korvasienet loistivat poissaolollaan. Suosiolla mökille ja pakkohan ne huhtasienet oli paistaa heti voissa ja maistaa. Mikä makunautinto! Ja eihän sitä voinut vielä luovuttaa, vaan köpöttelin vielä pienen kierroksen lähialueella ja sehän se sitten kannattikin: komeita korvasieniä pikku muhennosta varten. Myrkyt ensin pois keittämällä  Eviran ohjeitten mukaan ja kokkailemaan.

Kyllä kannatti tarpoa ja hikoilla, ehkä joskus vielä se superesiintymäkin osuu kohdille…

Terkuin, Anu

blank
Komea korvasieni

 

 

Korvasieniyllätys

blank

Ihana sunnuntaipäivä sujui leppoisasti kotipuuhissa. Vihdoinkin oli vähän aikaa myös pihahommille..

Aika paljon oli taas talven tuiskut tiputellut ja kasannut risuja ja oksia ympäri pihapiiriä. Mikäs sen mukavampaa arkiliikuntaa kuin aurinkoisessa kesäsäässä kärräillä oksia ja siistiä ulkona paikkoja kesäkuntoon. Siinä puuhastellessa sitten yhtäkkiä silmiin sattui ruskea möykky sammaleisessa ruohikossa.. ja lähempi tarkastelu osoitti arvailun oikeaksi. Ehta korvasienihän se siinä! Ensimmäinen oma korvasienilöytö oli tosiasia 🙂

blank
Komea korvasieni omalla pihalla

Tästä löydöksestä innostuin niin kovasti, että heti piti hakea kamera ja ikuistaa tämä köriläs..  tarkempi alueen tutkiskelu tuotti myös lisähavaintoja… pari pientä nousevaa korvasienipienokaista löytyi myös. Ja huomaamattani olin yhden päältäkin kävellyt 😉

 

No sitten kasailin risuja paikalle, missä joskus on ollut juhannuskokko-viritelmä, ja kas, huomasin astuvani johonkin liukkaaseen… ja taas tutkimaan asiaa… ja ihmetys kasvoi… näköpiirissä oli muutama pieni sieni, mitkä tuntomerkkien perusteella tunnistin huhtasieniksi. Ihan ei ollut ateriaksi asti, mutta jälleen uusi sienibongaus oli tosiasia!

blank
Huhtasieni
blank
Eka huhtasienilöydös

 

 

 

 

 

 

Niin monen epätoivoisen hakkuualueen etsinnän, niiden tarkistamisten, metsäpolkujen kulkemisten ja hiekkakuoppien katsastamisten jälkeen nämä herkkupalat löytyvät sitten lähempää kuin luulinkaan. Onhan se hienoa, ettei tarvitse lähteä pihaa edemmäs sieneen 🙂

Sieniterkuin:  Päkä

Iltaherkku Korvasienistä Sienikodon tapaan

blank

Kokeileva keittiö pääsi vihdoinkin korvasienten makuun! Saimme lahjaksi Loviisasta kerättyjä “pohjolan tryffeleitä” ihan reilun satsin. Niinpä pääsimme ensi kertaa kokeilemaan niiden käsittelyä ja valmistamista.

Muhennoksen ainekset:

  1. Tuoreita korvasieniä
  2. Sipulia (pieni sipuli)
  3. Nokare voita tai tilkka öljyä paistamiseen
  4. Kermaa ja loraus kulutusmaitoa
  5. Suolaa ja pippuria hillitysti
  6. Ruisleipää, juustoraastetta ja tuoretta meiramia

Saamamme vinkin mukaan korvasienistä saa hiekat helposti pois upottamalla niitä hetken kylmässä vedessä. Tämän jälkeen puhdistuneet korvasienet keitetään runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) 2×5 minuuttia. Välissä sienet huuhdellaan kylmässä vedessä ja keitinvesi vaihdetaan. On tärkeätä huolehtia hyvästä tuuletuksesta (liesituuletin täysille ja ikkunat auki), ettei hengittele myrkyllisiä höyryjä.

blank
Korvasieniä keitetään runsaassa vedessä 2×5 minuuttia                                  
blank
Korvasienien pikapuhdistus hiekasta kylmässä vedessä                                         

 

 

 

 

 

 

 

Keittämisen jälkeen sienet pilkotaan silpuksi ja laitetaan pannulle voin seuraksi. Samaan aikaan kuullotetaan sipulit ja ne lisätään voissa freesattujen sienien sekaan. Kaadetaan joukkoon kerma, maustetaan kevyesti suolalla ja pippurilla ja annetaan hautua. Tarvittaessa voi muhennoksen myös suurustaa.

 

 

Sienikoto juhlisti ensimmäistä korvasienikokkailuaan lämpimillä korvasienileivillä juhlajuoman kera:)

blank
Iltaherkku sienikodon tapaan
blank
Sienikokkien juhlahetki korvasienien parissa

Korvasieni

blank

Ensimmäinen tähtisieni; Korvasieni

Ensimmäinen tähtisieni onkin meille hyvin haastava kohde sillä henkilökohtaisia havaintoja tästä kevään herkusta on kertynyt niin kovin vähän. Hakkuualueita on etsitty ja jopa löydetty. Niiden lisäksi näitä tippaleivän näköisiä poimusieniä voi etsiskellä metsäpolkujen varsilta mäntykankailta ja soraisilta harjuilta, joissa maa on rikkoutunut. Esiintymät ovat ilmeisen runsaita, kun sellaisen jostain löytää..

Korvasienen tunnistaminen on suhteellisen helppoa. Jos niin onnellisesti käy, että saalista löytyy ihan kerättäväksi asti, niin tärkeintä on käsitellä sienet syöntikuntoon oikealla puhdistamisella ja keittämistavalla. Esikäsittelyn täsmäohjeet löytyy helposti netistä tai sienikirjoista.

Sienikodon ensimmäiset korvasienten etsintäretket eivät tuottaneet tulosta niin paljon, että  olisimme päässeet kokeilemaan esim. muhennoksen valmistamista. Mutta vielä on sesonkia jäljellä, sillä satokausi jatkuu ihan kesäkuulle asti.

Tässä kuva Tammisaaren löydöksestä. Ja komea yksilö onkin!

blank
Korvasieni

Löytyykö korvasieniä?

blank

Korvasienien metsästys konkretisoitui kuluneena viikoloppuna. Maksimaalisen onnistumismahdollisuuksien saavuttamiseksi päätimme hajaantua kahteen sooloyksikköön. Anu suunnisti Tammisaaren maastoihin ja Päkä jalkautui luontoon Lahdessa. Saamiemme vinkkien perusteella korvasieniä on jo nähty.  Joten saappaat jalkaan ja avohakkuita etsimään.

Lahti kutsuu Tammisaarta…

Päkän tilanne Lahdesta 29.4.2012: Kovasti olen maastoa tutkaillut ihan luonnossa kuin kartoiltakin, mutta sopivaa hakkuualuetta ei vaan tunnu löytyvän mistään. Sain ihan loistovinkin VPK: n miehiltä mahdollisesta sopivasta parin vuoden vanhasta hakkuupaikasta… sitä siis etsimään…

Noh, ajelin maastokartan perusteella kapeaa metsätietä paikkaan missä mun käsityksen mukaan kohde olisi pitänyt olla. Eipä löytynyt. Muuta etsiskelyä en sitten ehtinytkään tehdä kun työt häiritsevät harrastustoimintaa 🙁  Vaikka nyt ei oikeaa korvasienipaikkaa löytynytkään, niin ERITTÄIN lupaavannäköisiä sienimaastoja kylläkin, noin niinkuin tattimetsästystä ajatellen.. Noh vähästä ei lannistuta, se on sitte vappupäivänä uusi tutkimusreissu edessä. Sitä odotellessa…

Anun tilanne Tammisaaresta 29.4.2012: Kohti ensimmäistä avohakkuupaikkaa, minkä olin autoillessa spotannut. Hiljaista on…taitaa olla liian tuore paikka korvasienien kannalta katsottuna. Voipi olla ensi vuonna lupaavampi tuttavuus. Täältä löytyi vain tuntemattomia “kuppisieniä”, tosin äärimmäisen kauniita olivat ja pitihän tuo löydös ikuistaa muistoksi.

blank Mikäköhän sienilajike tämä on?

Takaisin korvasienien pariin…..Toisenkin ja kolmannenkin hukkareissun jälkeen oli palattava takaisin päämajalle vanhempieni mökille. Isäni pisti sitten vanhan kunnon viidakkorummun pyörimään ja soitteli mökkinaapuruston tutuille. Johan nappasi! Sain mukavasti vinkkejä ja lopulta tuo “pohjoisen tryffeli” löytyi kun löytyikin. Havaittuja  kolmea  yksilöä ei kuitenkaan kannattaisi alkaa keittelemään useampaan kertaan pois myrkyistä, joten ne saivat jäädä vielä kasvamaan paikoilleen. Kameralle tallentui ihana muisto kevään ensilöydöksestä  🙂

blank

Lahti 1.5.2012 Voihan sitä vappupäivää näinkin viettää..

Suurin odotuksin keräsin kartan, puhelimen, sieniveitsen ja maastokartan taskuun ja suunnistin kohti tietämääni hakkuualuetta… ohjeissahan oli, että kannattaa tsekkailla puupinoja teiden varsilla, ja nämä puupinot olin bongannut jo viime kesänä… noh hurautin paikalle. Auto parkkiin ja metsäautotietä tallusteleen. Hakkuualue löytyi kyllä ihan sieltä missä sen piti ollakkin.. hieno hakkuualue olikin. Oli varmaan parinakin vuonna sitä tehty.

blank
ensimmäinen hakkuuaukea

No siellä sitten kuljeskelin silmät tarkkana. Kyllähän nuo risut rapisi saappaiden alla, mutta vihreitä havuja oli kyllä näkyvissä. Korvasieniä ei 🙁   Eli ensi keväänä tämä saattaisi olla ihan “ottipaikka”

Noh, eipä hätää, siinä sitten kun kävelin eteenpäin, niin näin toisen hakkuualueen, mikä näytti vanhemmalta. Sinne siis.

Siellä sitten todellakin oksat rasahteli jalkojen alla. Ehkä liikaakin. Siellä kävelin  vadelmapensaiden seassa ja katse tiukkana maata kohden. Ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle… mutta ei, ei mitään. Tai no löysin kyllä jotain ruskeaa pilkottamassa maassa. Hetken innostuin jo, että jeeee, nyt mä löysin, nyt mä löysin! Mutta kyllä ne löydökset oli jotain ihan muita sieniä. Niitä oli jonkin verran niissä hiekkaisissa montuissa siellä täällä. Mitä lie olivat? Jos joku tietää, niin kertokaa ihmeessä. En tunnistanut edes kirjoista.

blank
Toinen hakkuuaukea
blank
Päivän sienilöydös - laakakorvasieni

 

 

 

 

 

 

Eka hakkuuaukea oli ilmeisesti liian “tuore” ja toinen liian “vanha”.

Ei oo helppoo korvasienen metsästys, ei.

Käveleskelin sitten takaisin autoa kohden ja päätin vielä käydä katselemassa siinä lähellä olevan metsäkonetien varrelta, josko kävisi lykky. Noh, eipä tartvinnut kovinkaan kauas kävellä, kun oli pakko jäädä ihmettelemään löydöksiä…

blank
EI näin!

Juu näit ihan oikein, on se telkkari. Eikä siinä vielä kaikki… läheltä löytyi myös jääkaappi, maalipurkkeja ja jotain muuta sälää. Niitä en jäänyt tarkemmin analysoimaan, kun alkoi sapettamaan niin paljon, että oli ihan päivä menossa pilalle.

Mikä ihme siinä on, että pitää tuollaista romua roudata metsään? Nuo kaikki tavarat voisi ihan ilmaiseksi palauttaa myös kaatikselle. Emmä tajua.

Noh, käveleskelin vielä hieman toiseen suuntaan ja nautin metsän äänistä ja tuoksuista. Ihanaa, kesä on tulossa!

Tämä reissu ei nyt tuottanut tulosta ja positiivisena ihmisenä päädyin siihen lopputulemaan, että nyt on vielä liian aikaista täällä Päijät-Hämeessä. Jos vaan viralliset työt antaa periksi niin uusi reissu on vielä tehtävä. Niin kovin tahtoisin löytää elämäni ensimmäiset korvasienet. Jos tunnet palavaa halua antaa vinkkiä, mistä niitä tältä alueelta voisi löytää, tulisin hyvin, hyvin iloiseksi 🙂

Tammisaari 1.5.2012: Sunnuntain korvasienilöydöksen jälkeen maanantai meni työn merkeissä Helsingissä ja illaksi ehti mukavasti takaisin mökille saunaan ja uimaan. Matkalla spottasin muutaman lupaavalta näyttävän hakkuupaikan tulevaa varten…Vappupäivän saalis olikin kalapitoinen ja kun kerran korvasieniä ei löytynyt tarpeeksi kastiketta varten, kaivoimme pakkasesta kantarelleja esiin. Tosin käki ei vielä kukkunut eikä hiirenkorviakaan näkynyt puissa, niin korvasienikauden huippu taitaa olla vielä edessäpäin.

blank       blank Vapunaaton ilta

 

Sienisesonki lähestyy

blank

Sienisesonki lähestyy…tähtäimessä korvasienet!

 Sieniveitset on teroitettu ja sormet syyhyävät sienimetsään.

Netti auki ja hakusanaksi korvasieni: ensimmäinen tähtisieni! Kuviakin pitäisi ottaa, mutta mistä niitä mykkyräisiä möykkyjä oikein löytää?

Oikea vuosi? Ajoitus on kuulemma korvasienestyksen A ja O….Pitäisi siis olla ajoituksen mestari. Hetkinen, tämä korvasienestys vaikuttaakin varsin mielenkiintoiselta ja haasteelliselta touhulta – varsinkin, kun kyseessä on myrkyllinen sieni, mikä muuntuu usean ryöppäyksen jälkeen syötäväksi! Ja sitähän on siis ehdottomasti kokeiltava.

Tuomas Salste kirjoittaa nettisivuillaan niin mukaansatempaavasti ja hauskasti korvasienistä ja niiden kasvupaikoista, että innostuimme heti. Olisipa kiva saada Tuomas sienikaveriksi!

Täytyy varmaankin hommata parit maastokartat ja hakeutua hakkuualueiden äärelle. Lisäksi tarvii selvittää, milloin hakkuu on suoritettu –sillä on ilmeisesti erittäin tärkeä merkitys suhteessa korvasieniin. Samaan aikaan on hyvä myös tarkkailla koivun hiirenkorvien ilmestymistä ja käenkin pitäisi kukkua. Kaiken tämän lisäksi takaraivossa takoo pelottava ajatus; korvasienen satokausi on vain noin 2-3 viikkoa. Tarkaksi menee.

Jos haluat helpottaa tehtäväämme ja tiedät hyviä vinkkejä avohakkuupaikoista, lähetä meille viestiä, niin tulemme mielellämme vaikka sienikavereiksi mukaan sienijahtiin. Sähköpostejasi odottelemme osoitteessamme sienikoto(at)gmail.com

Retkeä odotellessa keräilemme tietoja ja reseptejä korvasieniin liittyen, jotta ensimmäinen tähtisieniesittelymme olisi valmis sesongin alkaessa.

Kevätaurinkoterveisin:  Anu ja Päkä