kehnäsieni

Lahden Sienipäivät 2017

4.9.201718.5.2018 by Päkä

Hip Hip Huraa!

Edeltävän viikon lähimaaston pikatsekkaus antoi luvan odottaa jonkinlaista satoa sienipäiville. Tatteja ja kantarelleja oli näkyvissä jonkin verran, joten innolla odotimme tulevien sienipäivien löydöksiä.

Sienipäivät käynnistyivät perinteisesti perjantai- iltana, kun Anu töiden jälkeen suuntasi auton keulan kohti Lahtea. Anun saavuttua laitoimme saunan tulille ja aloimme suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa sienikaveri Eevan metsäopastusta varten. Tutkimme lähialueiden maastokarttaa ja valitsimme sopivia sieniretkireittejä. Tähtäimessä oli myös löytää sienikotolaisille uusia aluevaltauksia.

Lauantaina Eeva saapui innokkaana paikalle. Odotellessamme sadekuurojen väistymistä Eeva esitteli ohjeistuksemme mukaista metsävarustustaan. Selvästi sienikorin kahva poltteli jo kädessä. Sadekuurot väistyivät ja pääsimme metsään.

Valitsemamme maasto oli sopivan helppokulkuinen ja “tattirikas”. Ajatuksenamme oli totuttaa Eeva tunnistamaan ja löytämään herkkutatteja. Alussa tuntui, että maastossa on hieman hiljaista, mutta sitten alkoi iloisia hihkahduksia kuulua! Hei, tässä taitaa olla herkkutatti! Ja täällä! Ja kantarelleja!

Pienellä tauolla nautimme eväitämme ja Eeva tarjosi meille valmistamiaan luomu- ja terveyssnacksejä; raakasuklaata, siemenleipää ja jotain palleroita. Se oli uusi ja mielenkiintoinen makukokemus.

Retki oli kokonaisuudessaan onnistunut, sienikorit saivat sopivasti täytettä ja Eeva vielä perillä jäi seuraamaan sienten käsittelyä säilöntää varten. Seuraavana päivänä olikin kiva kuulla, että kuivuri oli hankittu, Eeva oli käynyt omalla sienireissullaan ja tattisaalis olikin jo kolminkertainen. Hyvä Eeva!

Sienipäivien jatko sujui uusiin metsäalueisiin ja niiden antiin tutustuessa, tuloksena olikin uusia apajapaikkoja. Sikurirouskuja, MTS:ää (mustatorvisieniä), HT.tä (herkkutattia), kuusenleppärouskuja ja haaparouskuja. Ja niinhän siinä kävi, että sienihulluus iski emmekä malttaneet lopettaa ennenkuin hämärä laskeutui. Päämajaan saavuttuamme todellisuus oli kohdattava – hyvin runsas sienisaalis odotteli käsittelyä! Sauna lämpenemään ja saaliin kimppuun. Kello olikin lähes 04 ennenkuin saimme sienet renslattua ja pään tyynyyn.

Kokonaisuudessaan LSP 2017 tarjosi runsaan sadon, hienon syyssään, upeita metsähetkiä ja kirsikkana kakussa uuden sienituttavuuden – NOKIROUSKUN. Nokirousku on harvoin runsaslukuinen mutta meillä kävi munkki ja löysimme oikein jackpotin.

Lahden Sienipäivät 2013 – vihdoinkin

15.9.201315.9.2013 by Päkä

Odotettu viikonloppu … perjantai-iltana työpäivän päätteeksi Anu saapui Lahteen ja jo perinteiset Lahden sienipäivät starttasivat rennolla valmistautumisella maastoreittien suunnittelun ja saunomisen merkeissä.. Mennyt työviikko tuntui sen verran unipankissa, että päätimme maksaa ensin univelat pois ja nukkua hyvin.

Ja hyvinhän se nukuttikin – reippaan 10h elpymisen jälkeen olimme valmiina suuntaamaan tutuille lähimaaston mustatorvisienimestoille. Pikkainen hidastava tekijä tosin oli… nimittäin olo oli kuumeinen ja kurkussa oli varsin ikävä olo. No mitäpä sitä muuta kuin särkylääke naamariin ja menoksi… metsään oli päästävä.

Siinä sitten pari MTS (mustatorvisieni)- paikkaa tsekattiin ja kovin tyhjältä näytti.. päätimme kävellä vähän kauemmas, tutulle apajapaikalle… mutta mitä, mitä? Apajapaikka olikin jäänyt hakkuualueen alle. Harmituksen harmitus!

No eikai siinä sitten auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin ja tutkia uusia alueita. Ja niinhän se on että niin kuin elämässä muutenkin, usein pettymysten jälkeen tulee kuitenkin niitä uusia ilon hetkiä. Niin kävi nytkin. Ensin vastaan tuli aivan yllättäen loistava mustavahakaslöytö ja hetken päästä ehkä mahtavin lampaankääpäapaja ever. Ihan priima tavaraa – ja paljon. Sienikorit täyttyivät mukavasti, tytöillä oli taas hymy herkässä, eikä pikku kuume tuntunut enää missään.

Vielä pieni tsekki- muutamat kehnäsienet ja kantarellit mukaan ja suunta takaisin ja ruuanlaittoon. Illaksi oli luvassa Anun erikoista – kevätkananpoikaa lampaankääpäkastikkeella. Voi pojat – ja tytöt kun se olikin hyvää.

Siinä sitä sitten ruuanlaiton ohessa siivoiltiin ja käsiteltiin saalista ja ihailtiin mahtavalaatuisia lampaankääpiä. Ja niinpä päätimmekin tehdä seuraavan tähtisieniesittelyn – lampaankäävästä.

Sen verran tuli päivällä laitettua tossua toisen eteen, että saunan jälkeen sienikotolaiset olivat aika valmiita unten maille..

Päivä 2 – sunnuntai

Olipas mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen kun ei kurkkuunkaan koskenut ollenkaan. JEE! Siinä sitten aamupalalla suunniteltiin tulevaa metsäreissua. Päätimme siirtyä hieman kauemmas ja tutkia ehkä uusiakin maastoja. Eväät ja maastokartta mukaan ja menoksi.

Hakkuita oli tehty sielläkin, mutta kun kävelimme hieman kauemmas niin maastokin muuttui ”ehjäksi” ja voi… se ikävä kopsahtelu alkoi…. Ne hirvikärpäset… inhottavia otuksia, jotka aina löytävät jostain tiensä sinne hirvikärpästakin sisään…

No mutta, nyt olimme kuitenkin uusilla alueilla, ja toiveena oli löytää lisää mustavahakkaita… ja nyt niitä löytyi. Paljon. Harmi vaan kun niin monet oli kovin syötyjä. Saimme kuitenkin varsin hyvän saaliin mukaamme. Korissa oli palatessa pari hyvää herkkutattia, muutama sillihapero, mustavahakkaita, kantarelleja, kehnäsieniä ja rouskuja.

Ajelimme takaisin ”tukikohtaan” vielä emme kuitenkaan malttaneet lopettaa, vaan kävimme vielä käveleskelemässä lähimaastoissa mustavahakkaiden ja MTS:n toiveissa. No eipä tullut tällä kertaa enään lisää korintäytettä (paitsi Anulle kanttarelliapaja). Siispä saaliin perkkaukseen ja ruuanlaittoon.

Mahtava sää helli sienikotolaisten jo perinteisiä Lahden sienipäiviä, ja mikäs sen mukavampaa kuin tehokkaan työviikon päätteeksi saa tuulettaa ajatuksia ja olemusta samoilemalla raikkaassa ulkoilmassa. Siinä sitä lataa akkuja tulevaan viikkoon. Sitten onkin taas viikonloppu ja luvassa uusi sienireissu ja ”sienikujeet”.

Sieniterkuin

Päkä

14.10.20129.9.2014 by Anu

Tapahtui kerran Lahdessa; Sienipäivät numero 1. Sienikotolaiset viettivät viikonloppua sienestyksen parissa ja keksivät, että pitäisi opetella uusi sieni tälle syksylle. Vuosi taisi olla 2007. Jalkauduimme metsään ja sieltä ne ensimmäiset kehnäsienennäköiset yksilöt löytyivät. Keräsimme löydökset koriin ja palasimme päämajaan tekemään tarkempia tutkimuksia. Katselimme sienikirjoja ja huomasimme , että eri kirjojen kuvissa sienet olivat erinäköisiä….iski epävarmuus, varsinkin, kun esimerkiksi valkovillaseitikki muistuttaa kehnäsientä. Yhdessä kirjassa puhuttiin itiöemälaskeumasta ja päätimme suorittaa kokeen. Kokeen jälkeen emme kuitenkaan vielä uskaltaneet syödä löytämiämme sieniä.

Seuraavana päivänä lähdimme uusille mestoille ja löysimme upeita maisemia ja paikkoja. Sitten nousimme kukkulalle ja mikä kehnäsieniapaja levisi silmiemme eteen. Epävarmuudesta johtuen otimme vain näytteitä mukaan ja se harmittaa vieläkin, koska olimmekin samalla eksyksissä, emmekä ole löytäneet tuota paikkaa enää uudestaan. Pääsimme kuitenkin parin mutkan kautta turvallisesti päämajaan ja kävimme uudestaan kehnäsienen tunnistusohjeita läpi: Ruskeankeltainen lakki on tavallisesti ainakin keskustasta harmaahärmäinen. Jalka on pitkä ja tasapaksu. Sen yläosassa on valkoinen ja hauras, sormusmainen rengas, joka on herkästi irtoava ja liikuteltavissa jalassa ylös ja alaspäin. Heltat ovat vaaleanruskeat. Omien havaintojemme mukaan lakin väri vaihtelee kosteuden mukaan. Kuivassa sienessä on havaittavissa selkeästi vaaleanvioletin helmiäishohteinen pinta ja ryppyisyys. Varmistuimme siitä, että olimme keränneet kehnäsieniä ja paistoimme ne voissa ja suoritimme makutestin. Maku todettiin mainioksi ja olimme samaa mieltä kirjoissa mainitusta kolmen tähden luokituksesta.

Nuoret kehnäsienet voidaan käyttää ruuanvalmistuksessa kokonaan ja vanhemmista kannattaa leikata puiseva jalka pois. Parhaimmillaan tuoreena, voi myös säilöä pakkaseen omassa nesteessään pannun kautta. Kun sieni on tullut tutuksi tämä herkku on löydettävissä elokuusta lokakuuhun paikoitellen hyvinkin runsassatoisena.