Vihdoinkin – metsäretkiä.

blank

Voi kuinka tätä onkaan odotettu! Hyvissä ajoin ennen viime viikonloppua sovimme naapuruston Kielon kanssa menevämme lauantaina oikein kunnon sieniretkelle, eväiden kera. Hänen koiransa Viivikin pääsisi reippaalle maastolenkille.

Suunnitelmissa oli pidempi retki uusille sienimaastoille. Sen verran tuleva retki kihelmöi, että perjantaina unikin vältteli saapumistaan. Kuvat sieniapajista ilmaantuivat jonnekin alitajuntaan heti kun silmänsä sulki. Tai sitten täysikuu teki tepposiaan.

Niin tai näin, kello herätteli lauantai -aamuna hyvissä ajoin. Jouduin käymään töissä ennen suunniteltua sieniretkeä. Mutta voi ettien että – kuulin sateen ropisevan peltikatolle tasaiseen tahtiin, eikä niinkään hiljaisesti. Pettymys oli suuri – eikö vieläkään ?

Kävin töissä suunnitellusti ja tutkittuamme sääennusteita päädyimme siirtämään metsäretken sunnuntaille. Luvassa oli aurinkoinen sunnuntaipäivä. Toivo heräsi uudelleen.

Sunnuntaiaamuna oli suorastaan jännitystä ilmassa. Verhot auki ja jeeee! Auringon säteet kaunistivat syksyistä maisemaa. Ihanaa, kohta metsään. Syksyn ensimmäinen kunnon metsäretki toteutuu. Kahvit termariin ja eväät vyölaukkuun. Korit valmiiksi ja sieniveitset mukaan. Naapuriin, sieltä Kielo ja Viivi kyytiin ja auton keula kohti lähtöpaikkaa.

Metsätien varressa näkyi muitakin autoja siellä täällä. Hieman hiipi jo pelko puseroon että onkohan koko alue jo ihan putsattu? Auto parkkiin ja siellähän olikin mukava pariskunta istuskelemassa retkijakkaroilla. Puolukkametsän antimia siistimässä olivat. Huh, huh. Jospa ne muutkin autokunnat olivat marjametsällä? Noh, siinä samassa kun tavaroitamme keräiltiin kasaan, metsästä asteli reippaasti toinen pariskunta sienikorien kanssa. Olivat käyneet pitkän tsekkauksen yhdellä alueella ja varsin sieniköyhää oli ollut. Muutamia tatteja ja pari kantarellia oli koreihin keräytynyt. Yhdessä tutkimme heidän kulkemaa reittiä kännykän sovelluksesta. Ison alueen olivat tsekkailleet, joten ei ainakaan sinne.

blank
Juha Pakkanen ja maastokarttasovellus

Saimme Juhalta hyvän vinkin mihin ei kannata suunnata, siispä askeleet toiseen suuntaan.

Hetken matkaa metsätietä pitkin ja sitten metsän siimekseen. Eipä tarvinnut pitkään kävellä kun alkoi herkkuja näkymään. Muutamia herkkutatteja saatiin jo alkumatkasta koreihin. Sitten näkyviin tuli vanha kuusikko – sinne siis. Ja kyllä, rouskujahan siellä oli. Priimaa haaparouskua minulle ja mustarouskuja Kielolle. Ja Viivikin löysi mieluisan aarteen. Hirvi oli tullut tiensä päähän ja vanhahkot jäänteet tai ainakin jokin nikamaosa kelpasi Viiville  oikein mainiosti. Sitä hän kantoi mukanaan taukopaikalle saakka.

blank
Kielo ja Viivi taukopaikalla
blank
Viivin löytö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pienen huilin jälkeen jatkoimme etsiskelyä hyvällä menestyksellä ja koreihin kertyi herkkutatteja ihan mukavasti. Kolmen tunnin rupeaman jälkeen suuntasimme takaisin autolle, nautimme vielä metsäkahvit ja eväsleivät ja kotia kohden.

Palautin Viivin ja Kielon kotiinsa, mutta sen verran jäi sienimaastot polttelemaan että ajattelin käydä vielä pikaisesti tarkistamassa jo aiemmin löytämäni leppärouskupaikan. Pari tuntia siinä vielä meni, mutta kannatti käydä. Vielä niitä vähän löytyi.  Löytyi myös vielä vähän lisää haaparouskuja ja muutama herkkutattikin.

 

blank
Metsä palkitsi kulkijan

Loppuilta kuluikin sujuvasti saalista käsitellessä. Haaparouskut keittelin ja muut pääsivät pannulta pakkaseen. Hyvä retki ja sopiva saalis.

Alkuviikko meni työjuttuja hoidellessa, mutta sitten tiistaina Kielo soitteli että olivat Ingan kanssa lähdössä pikku sieniretkelle, lähtisinkö mukaan? Arvatkaa vaan tarvitsiko kahta kertaa kysyä? Noh ei tarvinnut. Korit autoon, Kielo, Viivi ja Inga kyytiin, auton keula samoille suunnille missä sunnuntaina olimme käyneet. Ai niin, Ingahan on siis myös täältä omilta huudeilta ja hänen ”Taivaallinen Tattikeitto” – resepti löytyy myös kirjastamme  Sienikoto-Luonnosta Lautaselle. Jollet ole vielä kokeillut, niin suosittelen. On nimensä mukaista herkkua.

Nopea siirtymä metsään, korit ja ämpärit kantoon ja herkkuja hakemaan. Iltapäivä oli jo hyvässä vauhdissa, Ingalla hakusessa rouskuja, meillä muilla ei ollut täsmäkohdetta. Paitsi Viivillä hirvenluut. No ne löytyi uudelleen ja meillekin kertyi korien ja sankkojen täytettä sopivasti. Jopa ensimmäiset suppiksetkin nähtiin, tosin hyvin hyvin pieninä alkuina, mutta kuitenkin. Tuleva apajapaikka on nyt tiedossa.

 

blank
Hyvä reissu, taas kerran

Pari päivää arkea jälleen väliin ja sitten oli luvassa vielä yksi metsäretkipäivä. Odotettu sellainen. Pitkäaikainen sienikaverini Laura oli tulossa torstaina seurakseni Lahteen ja kunnon metsäretkelle tänne lähimaastoihin. Hieman jouduttiin kuitenkin tinkimään suunnitellusta aloitusajasta, koska hän oli studiossa viimeistelemässä yhdessä Higher Ground Gospel-kuoron kanssa toteutettavaa joululevyä. Tuon projektin lopputulosta minä odotan kyllä kovasti. Luvassa on takuuvarmaa musiikin ilotulitusta myös konserttikiertueen muodossa. Ainakin minä menen takuuvarmasti tuota kuulemaan ja katsomaan.

Niin mutta se metsäretki.

Odotellessani Lauraa saapuvaksi värkkäsin meille eväsleivät ja keittelin kaffet pikkutermareihin. Hänen saavuttuaan, sekä pienen aterioinnin jälkeen, suunta oli kohti lähimetsiä.

 

blank
Lauran kanssa retkellä

Laurahan on mustatorvisienten ja suppilovahveroiden suuri ystävä. Harmillisesti niitä ei nyt vielä löytynyt, mutta herkkutatteja, lampaankääpää ja voitatteja sen sijaan ihan kivasti. Metsässä nautittujen eväiden jälkeen suunta kotiin ja sienten siivoiluun. Illalliseksi suunnitelmissa oli lohta voitattihöystöllä. Sitä siis kokkailemaan. Saunaa odotellessa oli sopivasti aikaa nauttia illallista ja päivittää kuulumisia.

Muutaman tunnin metsäsamoilu, hyvä ruoka ja sauna vaativat kuitenkin veronsa ja uni kutsui kulkijoita jo suhteellisen aikaisin. Mukava ilta ja oli tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa sieniretken merkeissä. Sovimmekin uudesta sieniretkestä pikapuolin. Suppikset odottelevat löytämistä edelleen.

Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava viikko, metsä tarjoili jälleen sitä parastaan. Moni asia saa ihan uuden perspektiivin kun touhu ja kiire hieman hellittää. Mieli lepää, askel kevenee ja taas jaksaa arkea paljon paremmin.

 

 

Lahden Sienipäivät 2017

blank

 

Hip Hip Huraa!

Edeltävän viikon lähimaaston pikatsekkaus antoi luvan odottaa jonkinlaista satoa sienipäiville. Tatteja ja kantarelleja oli näkyvissä jonkin verran, joten innolla odotimme tulevien sienipäivien löydöksiä.

Sienipäivät käynnistyivät perinteisesti perjantai- iltana, kun Anu töiden jälkeen suuntasi auton keulan kohti Lahtea. Anun saavuttua laitoimme saunan tulille ja aloimme suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa sienikaveri Eevan metsäopastusta varten. Tutkimme lähialueiden maastokarttaa ja valitsimme sopivia sieniretkireittejä. Tähtäimessä oli myös löytää sienikotolaisille uusia aluevaltauksia.

Lauantaina Eeva saapui innokkaana paikalle. Odotellessamme sadekuurojen väistymistä Eeva esitteli ohjeistuksemme mukaista metsävarustustaan. Selvästi sienikorin kahva poltteli jo kädessä. Sadekuurot väistyivät ja pääsimme metsään.

Valitsemamme maasto oli sopivan helppokulkuinen ja “tattirikas”. Ajatuksenamme oli totuttaa Eeva tunnistamaan ja löytämään herkkutatteja. Alussa tuntui, että maastossa on hieman hiljaista, mutta sitten alkoi iloisia hihkahduksia kuulua! Hei, tässä taitaa olla herkkutatti! Ja täällä! Ja kantarelleja!

Pienellä tauolla nautimme eväitämme ja Eeva tarjosi meille valmistamiaan luomu- ja terveyssnacksejä; raakasuklaata, siemenleipää ja jotain palleroita. Se oli uusi ja mielenkiintoinen makukokemus.

Retki oli kokonaisuudessaan onnistunut, sienikorit saivat sopivasti täytettä ja Eeva vielä perillä jäi seuraamaan sienten käsittelyä säilöntää varten. Seuraavana päivänä olikin kiva kuulla, että kuivuri oli hankittu, Eeva oli käynyt omalla sienireissullaan ja tattisaalis olikin jo kolminkertainen. Hyvä Eeva!

blank     blank

Sienipäivien jatko sujui uusiin metsäalueisiin ja niiden antiin tutustuessa, tuloksena olikin uusia apajapaikkoja. Sikurirouskuja,  MTS:ää (mustatorvisieniä), HT.tä (herkkutattia), kuusenleppärouskuja ja haaparouskuja. Ja niinhän siinä kävi, että sienihulluus iski emmekä malttaneet lopettaa ennenkuin hämärä laskeutui. Päämajaan saavuttuamme todellisuus oli kohdattava – hyvin runsas sienisaalis odotteli käsittelyä! Sauna lämpenemään ja saaliin kimppuun. Kello olikin lähes 04 ennenkuin saimme sienet renslattua ja pään tyynyyn.

Kokonaisuudessaan LSP 2017 tarjosi runsaan sadon, hienon syyssään, upeita metsähetkiä ja kirsikkana kakussa uuden sienituttavuuden – NOKIROUSKUN. Nokirousku on harvoin runsaslukuinen  mutta meillä kävi munkki ja löysimme oikein jackpotin.

blank

Herkkutatteja ja uusi löydös

blank

Viikonlopuksi vanhempien mökille ja metsään. Elokuu oli jo pitkällä ja suunnistimme tutuille apajapaikoille. Kyllä! Kantarelleja oli, ja jotain, mitä en aikaisemmin ollut löytänyt….Voisiko olla näin hyvä mäihä ??? Kultarouskuja…. Valkoinen maitiaisneste ryöpsähteli runsaasti ja sillintuoksu pöllähti, sienikirjojen kuvat täsmäsivät. Suomen sieniseuran Facebook- sivustolle kuva menemään ja olihan muutkin näitä löytäneet juuri nyt. Jes, ensimmäistä kertaa osui kohdalle ja pitihän tätä kehuttua herkkua pyöritellä hetki pannulla voin kera ja maistaa. Hyvää oli! Taas uusi omanlainen maku, ihan erilainen taajuus, kun millään muulla sienilajilla.

 

blank
Kultarouskut matkalla pannulle
blank
Kantarelleja

 

Iltasauna ja uinti sekä ajatukset kohti seuraavia apajia. Seuraavana päivänä uudessa paikassa oli myös hirvikärpäsiä, ne viholaiset! Vaikka hirvikärpästakki oli päällä, niin joku löysi tiensä rintsikan sisälle ja puri tissiin- auts! Hirvikärpässuojausta on siis tehostettava!!! Mutta mitäs sieltä sammaleikosta pilkistikään? Nousevia herkkutatteja! Sato oli siis nousemassa… Mökkisaalis talteen ja kotiin.

blank
Herkkutatti

 

 

Elokuun vika viikko ja tunnustelu Espoon metsiin. Voi mahoton, mikä määrä herkkutatteja ja ihan priimaa kamaa. Tällaista satoa en ole kyllä vielä koskaan nähnyt! Metsään heti, kun ohjelmasta löytyy pieni rako ja kuivuri yöksi jauhamaan! Tätä syksyä muistellaan vielä pitkään… Herkkutatit, mmmmmm 🙂

Sieniterkuin, Anu

blank
Kuivuri täyteen ja tatit talteen
blank
Tunti metsässä ja kasa herkkutatteja!

Kysymyksiä sieniasiantuntijalle osa 2

blank

Sienikodon kysymyksiin vastasi  Tea von Bonsdorff   -Suojelusuunnittelija -Luonnontieteellinen keskusmuseo/Kasvitieteen yksikkö/Sienitiimi.

1. Millainen on v.2012 sienisyksy ollut?

Hyvin vaihteleva, ainakin satotilanteen kannalta. Eri paikoissa hyvin erilainen sienisatotilanne elo-syyskuussa. Suppilovahverolla ollut erinomainen satotilanne monessa paikkaa; ihan järkyttäviä määriä, erityisesti Itä-Uudellamaalla.

2. Jos on aloitteleva sienestäjä, niin mikä on hyvä keino alkaa opetella ja kerätä sieniä?

Aloita helposti tunnettavista (kauppasieniksikin suositeltavat lajit): Vaaleaorakas ja rusko-orakkaat, tatit, rouskut jne. Opettele 1-3 sienilajia per syksy. Tahti riippuu ihan henkilökohtaisesta taipumuksesta nähdä ja erottaa värejä ja muotoja.

3. Mihin sienet kannattaa metsässä kerätä ja kuinka nopeasti ne on hyvä laittaa ruuaksi tai jatkojalostaa säilöttäväksi ? Ja mikä on paras tapa säilöä sieniä?

Koriin tai sankoon tai paperipussiin, johonkin jossa ilma kiertää. Ei ainakaan suljettuun muovipussiin. Bakteerit ovat kovia lisääntymään, kun lämpötila ja kosteus nousee. Suuri osa lievistä myrkytyksistä johtuu siitä, että on syöty pilaantuneita sieniä.

Säilöntäsuositus on lajikohtainen, joten lue kirjoista suositukset! Herkkutatti siivuina kuivattuna, keltavahvero pakkaseen nesteenpoiston jälkeen ja männynsuomuorakas vaikka etikkaan.

4. Mitä sieniä voi vielä löytää näin loppusyksystä (loka-marraskuu)?

Suppilovahveroita, erilaisia valmuskoja (esim. viiruvalmuska, silkkivalmuska), rouskuja…kuusilahokka, koivunkantosieni jne.

5. Mikä vaikutus tällaisella jatkuvalla sadekelillä on sieniin ja kannattaako niitä kerätä sadesäällä/märkinä?

Sieniä nousee ja moni laji tekee uutta satoa, mikäli yöpakkaset eivät käy runsaiksi. Toisaalta sienet pilaantuvat helposti ja nopeasti.

6. Kun suppilovahveroita kuivaa kuivurissa, niin miksi joistakin tulee ihan tummia/mustia. Ovatko ne pilalla?

Osa on saattanut palaa eli lämpötila on ollut liian korkea. Sopiva on 45 – max. 50 astetta C. Olet myös saattanut kuivattaa jo valmiiksi pilaantuneita sieniä. Joskus myös huonosti kuivatetut (ei siis aivan rapeat sienet) mustuvat.

7. Vaikuttaako Tshernobylin laskeuma vielä? Onko sienissä vielä paljon jäämiä?

Minun tiedossani ei ole ainakaan, että enää on sellaisia pitoisuuksia Suomalaisissa sienissä, että niitä ei pitäisi kerätä. Säteilyturvakeskus tiedottaa aika ajoin tästä asiasta. Ryöppäämällä lähtee osa olemassa olevasta cesiumista veden mukana pois.

8. Tien vierestä ei kannata sieniä kerätä. Mikä olisi hyvä turvaetäisyys?

Riippuu kuinka vilkas liikenne on tiellä. Järjenkäyttö sallittu : )!

blank
Sieninäyttelyissä näkee sieniä livenä ja tapaa asiantuntijoita

 

Kiitos Tealle vastauksista kysymyksiin 🙂

Terkuin Anu ja Päkä

 

Tammisaaren sienipäivät 2012

blank

Vihdoinkin kauan odotettu “Tammisaaren sienipäivät” oli ajankohtainen! Edellisvuoden huippusaaliit loivat kutkuttavan odotusarvon tapahtumalle.

blank
TSP-saalista 2011

Mukaan oli siis pakattu sienikoreja, tyhjiä laatikoita, pakasterasioita, lasipurkkeja, etikat, mausteet ja muut tarvittavat värkit tulevaa saalista ajatellen. Lisäksi mukaan oli saatu sienikaveri Laura, jolle oltiin kehua retosteltu mahtavilla apajilla.

Sienikoto-parivaljakko saapui mökille perinteitä kunnioittaen jo perjantai-iltana lämmittelemään torppaa ja suunnittelemaan reittejä ja…

Lauantaipäivä valkeni kauniina ja puolipilvisenä, ilman lämpötilakin oli juuri sopiva metsäretkiä varten. Laura saapui ja lähdimme ensimmäiseen kohteeseen eväät repuissa ja korit kädessä.

blank
Anu ja Päkä Tammisaaren sienipäivät 2012
blank
Laura Tammisaaren sienipäivillä 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisen kohteen sammalmättäät loistivat tyhjyyttään…mitä-mitä, missä sienet piileskelevät? Hajaannuimme maastoon ja tovin kuluttua kohtasimme evästauolla, Anun ja Päkän koreissa oli aika natinkia, mutta Lauran (joka omasta mielestään ei muka löydä sieniä) korin sisältö yllätti. Laurahan onkin oikea suppisbongari 🙂

blank
Laura ja Anu taukopaikalla

Sienten metsästys jatkui, mutta neljän tunnin haravoinnin jälkeen korit olivat hyvinkin vajaita, tosin muutamat toukattomat herkkutatit toivat piristystä.  Lopulta palasimme mökille. Katsastimme vielä lähimaastot, mutta palkaksi saimme vain ensimmäiset hirvikärpäsosumat. Siis saunan lämmityspuuhiin ja ruuanlaittoon. Huomenna on varmaan hyvä päivä….?

Ruoka maistui metsäretken jälkeen ja sauna uinteineen kruunasi ihanan päivän. Kuvitelkaa; Ei autojen ääniä, ei valosaastetta, kevyt merituuli iholla, luonnon äänet ympärillä, kirkas tähtitaivas yllä ja vielä tähdenlento, minkä kaikki näimme yhtäaikaa. Täydellistä.

Sunnuntaina suuntasimme suoraan salettipaikkaan, mikä sienikotolaisten kesken tunnetaan nimellä “Römppäukon-notko”. Paikka ei pettänyt, tosin saalis oli pienempi, eikä mustatorvisienistä näkynyt alkuakaan. Kantarelleja, rouskuja, haperoita ja suppiksia. Siinäpä ne ja perinteisesti tietenkin, järjetön määrä hirvikärpäsiä. Ai niin,  Päkä muuten unohti kumpparit, mutta jeesusteippi auttaa aina…

blank
Luova ratkaisu saappaalle

Paluumatkalla poikkesimme vielä nopeasti viime vuoden ykköspaikkaan, minkä olimme jättäneet loppuhuipennukseksi. No juu…apajia odotellessa. Takaisin mökille ja tateista herkkua!

Pannu kuumaksi ja Lauran kokkausinspiraatio syttyi. Ihana paistetun sipulin ja herkkutatin pähkinäinen tuoksu valloitti aistimme. Kerman ja valkoviinin loraukset kuuluivat kaikuina korvissamme. Ja sitten se juustoraaste. Ranne heilahti kuuman pannun yllä ja juusto levittyi tasaisesti kastikkeen päälle. …..” HOMETTA!” Ei auttanut haarukointi, ei kauhominen. Juusto oli sulanut-vahinko oli tapahtunut.

blank
Homeinen juustoraaste pilasi kastikkeen

Mitä tästä opimme? Tarkista aina sisällön laatu päivämäärästä huolimatta.

Onneksi ehdimme maistaa Lauran loihtimaa jumalaista herkkutattikastiketta ennen täystuhoa.

Kiitos Lauralle upeasta reissusta ja mukavista hetkistä 🙂

 

Terkuin; Anu ja Päkä

Herkkutatti

blank

Herkkutatti on herkkua 🙂 Tähän ryhmään kuuluu useita lajeja, mutta kaikki ovat erinomaisia ruokasieniä. Herkkutatti on yleinen koko maassa ja ensimmäiset herkkutatit ilmaantuvat tuoreisiin havu- ja lehtimetsiin, valoisille hakamaille tai metsänreunoille jo heinäkuussa.  Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sienimetsällä pitkin syksyä, sillä satohuippuja voi olla syksyn mittaan useita.

blank
Männynherkkutatti
blank
Herkullisia herkkutatteja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Herkkutatti on kookas, tukeva ja sen lakki saattaa olla erisävyisen ruskea ja täysikasvuisena lakin leveys voi olla jopa 25 cm. Herkkutatin pillistön väri vaihtelee iän mukaan, nuorena ne ovat harmahtavan valkoiset ja vanhimmiten ne muuttuvat keltaisiksi ja lopuksi oliivinvihreiksi. Jalka on vaaleanruskea ja joskus lähes tynnyrimäinen ja siinä on hento valkoinen verkkokuvio.

Herkkutatti on miedon hieman pähkinäisen makunsa johdosta erinomainen kolmen tähden ruokasieni. Koko sieni on käyttökelpoinen, eikä nuorista sienistä edes tarvitse poistaa pillejä. Vanhempaa, pehmeälakkista tattia ei koriin kelpuuteta. Herkkutatit kannattaa siistiä ja puhdistaa jo metsässä, sillä usein sienet saattavat olla toukkaisia.

Herkkutatteja voi valmistaa ruoaksi monella tavalla, eikä mitään ns. esikäsittelyä tarvita. Säilöntatavoiksi sopii esim. kuivaaminen tai pakastaminen (pannulla ensin käyttämällä)

Männynherkkutatti on sienikotolaisten mielestä erityisen kaunis sieni tummemman punaruskean lakkinsa ansiosta. Punaruskea jalka on hyvin paksu ja tynnyrimäinen. Kasvaa kuivilla mäntykankailla koko Suomessa. Jos osuu sopivaan aikaan hyvälle paikalle, ei yksi kori riitäkkään!

Tattihuumassa kannattaa varmistaa, ettei joukkoon eksy sappitattia. Se ei ole myrkyllinen, mutta pilaa sopat karvaalla maullaan, jos joukkoon eksyy.

blank
Ihana Tatti

 

Syksyisiä sieniretkiä

blank

Syyskuu ja sienireissut pääsevät pikkuhiljaa vauhtiin..  suuntasin ensimmäisen sieniretkivierailun Raaheen ja kovalla innolla odotin hyväksi todettuja tattiapajia.

Ja jo nyt on ihan pakko todeta, että kyllä se muutaman tunnin ajomatka palkittiin. Ruhtinaallisesti. Velipoikani opastuksella pääsin tutustumaan hänen ykkösapajiinsa. Ja voi veljet. Enpä ole eläissäni löytänyt herkkutatteja tuollaisista esiintymisistä. Toki moni oli hyvinkin toukkainen ja perkauksen jälkeen pannulle ei niin paljon saalista ollut tarjolla, mutta siis se lähtötilanteen määrä- huh huh. En yhtään enää epäile sitä velipoikani ilmoittamaa ennätyssaaliin määrää – 126 kg – yhtenä päivänä!  Tosin tuo on parin vuoden takaa.

blank
Tuplaherkkutatti

ja siten niitä löytyi ja löytyi… ihmeellisin bongauspaikka oli metsäojan töyräältä. Kaivurin tekemä maanmuokkaus on ilmeiseti saanut rihmastot ihan villiksi.. enpä ole moista esiintymää ennen tavannut!

blank
Ihana Tatti

Herkkutatteja sammalessa ja hiekassa. Unbelievable!

blank
Herkkutattteja hiekkatöyräällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinähän se ilta sitten menikin tsekkaillessa ja puhdistellessa löytöjä. Mukavasti tuli kuitenkin saalista, muutama rasiallinen pakastimeen säilöttäväksi. Ensi vuoden ehdoton tattitravel-mesta 🙂

blank
Jounin apajilla

 

Kiitos velipojalle ihanien apajien jakamisesta 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

HEINOLA: Toinen pikavisiitti suuntautui Heinolan lähimetsiin. Ihan tuntematonta maastoa oli mulle ja sienikaveri-Lauralle. Parin tunnin rupeama ja saaliina vähän kantarelleja  ja ihan uusi tuttavuus ukonsieni. En tosin uskaltanut heti sitä poimia kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt…  Sienikirjojen tarkastelun jälkeen tuli todettua, että olisi pitänyt kerätä parempaan talteen.  Se on hieno sieni.

blank
Ukonsieniä loistossaan
blank
Ihana Nuori Ukonsieni

 

 

 

 

 

 

 

 

Eipä hassumpia reissuja ollenkaan 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.

Terkuin Päkä

 

Taivaallinen Tattikeitto

blank

Kesän kantarellisaaliita odotellessa päätimme testata yhdeltä ihanalta naapurilta saamaamme tattikeittoreseptiä. Ja vielä kun kaapista löytyi joululahjaksi saatuja kotimaisia kuivattuja herkkutatteja, niin pakkohan niitä oli kokeilla. Aikaisemmat kokemukset kuivattujen herkkutattien käytöstä onkin aika vähäiset, joten tämä olikin sitten taas kokeilevalle keittiölle uusi haaste.

Resepti on hyvin helppo ja lopputulos todettu erittäin, erittäin maistuvaksi. Kiitos reseptistä kuuluu Inga Tammiselle 🙂

blank
Taivaallisen tattikeiton ainekset

Taivaallisen tattikeiton ainekset:

1 dl kuivattuja herkkutatteja tai 1/2 l tuoreita herkkutatteja

1 rkl voita

1 iso sipuli

4 dl ruokakermaa

suolaa

Yleisohjeena esivalmistukseen on se, että kuivattuja sieniä liotetaan vedessä suhteessa 1:3, eli 1 dl sieniä ja 3 dl vettä. Liotusaika on joidenkin ohjeiden mukaan 30 min ja toisten mukaan 2 tuntia. No liottelimme niitä noin 45 min. Eläköön kultainen keskitie 😉 Ja koska nesteeseen liukenee myös hyvin paljon sienten aromeja, päätimme käyttää myös sen  keitossa.

blank
Sienten esivalmistus

 

Sieniä liotetaan vedessä ennen paistamista. Älä heitä vettä pois!

 

 

 

 

Sipuli kuullotetaan ensin pannulla kauniin keltaiseksi ja lisätään liotetut sienet sekaan. Tässä vaiheessä muokkasimme reseptiä sen verran, että tehtiin se tuplasatsina, sekä lisäsittiin lisäksi pannulle vielä hieman murskattuja kuivattuja herkkutatteja.

blank
Tatit ja sipulit kypsennetään pannulla

 

Sipulit kuulotetaan kevyesti – lisätään sienet ja kypsennetään kevyesti keskilämmöllä.

 

 

 

 

Sitten vaan lisätään liotusvesi ja kerma sekä ripaus suolaa. Keitton annetaan muhia (ei kiehuteta liian kovalla lämmöllä) noin 15 minuuttia.

blank
Anna keiton muhia noin 15 min

Nyt kun muokkasimme reseptiä sen verran, että lisäsimme sen liotusliemen mukaan makua antamaan, niin keitto on hyvä suurustaa. Eli lisää suurusteeksi (Maizenaa, tai ihan vehnäjauhoja 1-2 rkl sekoitettuna kylmään veteen) keittämisen loppuvaiheessa.

 

 

 

Valmiin keiton voi koristella esim. Meiramilla. Kylkeen vähän ruisleipää ja sopivaa juomaa. Ja siinä se on. Koittakaa ihmeessä!

Valmis keitto nautittavaksi
Taivaallinen tattikeitto meiramilla koristeltuna