Syyskuu ja sienireissut pääsevät pikkuhiljaa vauhtiin.. suuntasin ensimmäisen sieniretkivierailun Raaheen ja kovalla innolla odotin hyväksi todettuja tattiapajia.
Ja jo nyt on ihan pakko todeta, että kyllä se muutaman tunnin ajomatka palkittiin. Ruhtinaallisesti. Velipoikani opastuksella pääsin tutustumaan hänen ykkösapajiinsa. Ja voi veljet. Enpä ole eläissäni löytänyt herkkutatteja tuollaisista esiintymisistä. Toki moni oli hyvinkin toukkainen ja perkauksen jälkeen pannulle ei niin paljon saalista ollut tarjolla, mutta siis se lähtötilanteen määrä- huh huh. En yhtään enää epäile sitä velipoikani ilmoittamaa ennätyssaaliin määrää – 126 kg – yhtenä päivänä! Tosin tuo on parin vuoden takaa.
ja siten niitä löytyi ja löytyi… ihmeellisin bongauspaikka oli metsäojan töyräältä. Kaivurin tekemä maanmuokkaus on ilmeiseti saanut rihmastot ihan villiksi.. enpä ole moista esiintymää ennen tavannut!
Herkkutatteja sammalessa ja hiekassa. Unbelievable!
Siinähän se ilta sitten menikin tsekkaillessa ja puhdistellessa löytöjä. Mukavasti tuli kuitenkin saalista, muutama rasiallinen pakastimeen säilöttäväksi. Ensi vuoden ehdoton tattitravel-mesta 🙂
Kiitos velipojalle ihanien apajien jakamisesta 🙂
HEINOLA: Toinen pikavisiitti suuntautui Heinolan lähimetsiin. Ihan tuntematonta maastoa oli mulle ja sienikaveri-Lauralle. Parin tunnin rupeama ja saaliina vähän kantarelleja ja ihan uusi tuttavuus ukonsieni. En tosin uskaltanut heti sitä poimia kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt… Sienikirjojen tarkastelun jälkeen tuli todettua, että olisi pitänyt kerätä parempaan talteen. Se on hieno sieni.
Eipä hassumpia reissuja ollenkaan 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.
Terkuin Päkä