Sienikotolaiset ovat tänä sesonkina päässeet tutustumaan monenmoisiin metsämaisemiin ja aika ajoin (ehkä vähän liiankin usein) on metsäretkillä tullut vastaan asioita, joiden löytyminen metsästä kummastuttaa pientä kulkijaa. Joitakin havaintoja tarkistellessa on tullut mieleen, kuinka mielenkiintoista olisi tietää taustaa näiden tavaroiden ja asioiden joutumisesta löytöpaikoilleen…
Kevään korvasienihuhuiluissa Lahden kupeessa törmäsin metsässä telkkarinraatoon… oli siellä lähimaastossa myös jääkaapin runko ja jotain auton osiakin. Näiden tavaroiden tarinaa ei tartte paljon miettiä… se vaan kummastuttaa, miksi ihmeessä ajella noin kauas metsän keskelle tuomaan romppeita maastoon. Kuitenkin kaupunkialueella noita sähkölaitteita voi palauttaa maksutta esim. kodinkoneliikkeisiin ja rautaromujakin otetaan vastaan maksutta esim. romukeräykseen.
No koska nyt oli vasta aikainen kevät, niin voitte varmaan arvata, ettei tämä ollut ollenkaan ensimmäinen “löytö”, joka lumen alta tulisi paljastumaan… 🙁
Seuraavakin löytö sattui silmiin korvasienten etsiskelyreissulla. Tosin se tavallaan “kuuluu metsään”. Ihmetystä herättää vain se miksi nämä ovat metsässä? Metsästysseuroillahan vissiin on sellaiset riistan käsittelytilat erikseen, vai onko?
Sitten kuluikin pieni hetki, ennenkuin jälleen pääsin ihmettelemään uutta löydöstä.. tosin sitä löydöstä sävytti pieni huoli.. Tammisaaren sienimaastoissa vaellellessamme huomioni kiinnittyi kauniisti sammalmättäällä levänneeseen hieman ruostuneeseen avainnippuun. Oli kotiavain, autonavain, turvalukonavain ja pari muuta samassa nipussa… sen verran syvältä metsästä nämä löytyivät, että toivoin kovasti avaimet kadottaneella henkilöllä olleen puhelimen mukana.. Autolla hän oli varmaankin metsäretkelle lähtenyt ja jollei vara-avain ollut mukana toisessa paikassa, eikä puhelinta mukana, niin on saattanut tulla hieman pidempi kävelymatka kotiin.. 🙁
Tässäpä näitä löydöksiä oli muutama näin alkuun. Olisi mukava myös kuulla jos tekin olette tehneet mielenkiintoisia metsälöydöksiä… Täällä ainakin ollaan silmä tarkkana vastaisuudessakin 🙂
Terkuin
Päkä