Ihana sunnuntaipäivä sujui leppoisasti kotipuuhissa. Vihdoinkin oli vähän aikaa myös pihahommille..
Aika paljon oli taas talven tuiskut tiputellut ja kasannut risuja ja oksia ympäri pihapiiriä. Mikäs sen mukavampaa arkiliikuntaa kuin aurinkoisessa kesäsäässä kärräillä oksia ja siistiä ulkona paikkoja kesäkuntoon. Siinä puuhastellessa sitten yhtäkkiä silmiin sattui ruskea möykky sammaleisessa ruohikossa.. ja lähempi tarkastelu osoitti arvailun oikeaksi. Ehta korvasienihän se siinä! Ensimmäinen oma korvasienilöytö oli tosiasia 🙂
Tästä löydöksestä innostuin niin kovasti, että heti piti hakea kamera ja ikuistaa tämä köriläs.. tarkempi alueen tutkiskelu tuotti myös lisähavaintoja… pari pientä nousevaa korvasienipienokaista löytyi myös. Ja huomaamattani olin yhden päältäkin kävellyt 😉
No sitten kasailin risuja paikalle, missä joskus on ollut juhannuskokko-viritelmä, ja kas, huomasin astuvani johonkin liukkaaseen… ja taas tutkimaan asiaa… ja ihmetys kasvoi… näköpiirissä oli muutama pieni sieni, mitkä tuntomerkkien perusteella tunnistin huhtasieniksi. Ihan ei ollut ateriaksi asti, mutta jälleen uusi sienibongaus oli tosiasia!
Niin monen epätoivoisen hakkuualueen etsinnän, niiden tarkistamisten, metsäpolkujen kulkemisten ja hiekkakuoppien katsastamisten jälkeen nämä herkkupalat löytyvät sitten lähempää kuin luulinkaan. Onhan se hienoa, ettei tarvitse lähteä pihaa edemmäs sieneen 🙂
Sieniterkuin: Päkä