Käki kukkui ja facebookissa näkyi useita korvasienipostauksia. Olin löytänyt jo muutaman yksilön Espoosta ja himotti lähteä oikein kunnon metsästysretkelle. Sain houkuteltua iskän mukaani korvasienijahtiin. Suuntasimme Raaseporin alueelle, missä oli muutamia sopivan vanhoja hakkuualueita. Auto parkkiin metsätien reunaan ja mitäs-mitäs! Huomasin terävän ruskean kärjen kurkkimassa läheisestä ruohikosta. Lähempi tarkastelu paljasti pienen kartiohuhtasieniesiintymän! Ensimmäinen löydös ikinä! Mikä munkki! Jippii!
Huhtasienet mukaan ja kohti hakkuualuetta. Ensimmäinen alue natinkia, vaihdettiin toiselle, vanhemmalle hakkuulle, minkä saavuttaakseen piti kulkea yhden metsän poikki. Ja mitäs sieltä löytyi!?! Pulkka puujaloilla… Menninkäisten sateensuoja? Vai puunkuljetus-pulkka?
Toinen hakkuualue oli kuitenkin yhtä hiljainen korvasienten suhteen, kuin oli ensimmäinenkin. Kolmas toden sanoo ja paikka vaihtui. Nyt oli kyllä edessä niin lupaavan oloinen hakkuualue että! … Jos olisin korvasieni, niin varmasti kasvaisin siellä! Tässä vaiheessa aurinko porotti armottomasti, hellelukema +27….ja korvasienet loistivat poissaolollaan. Suosiolla mökille ja pakkohan ne huhtasienet oli paistaa heti voissa ja maistaa. Mikä makunautinto! Ja eihän sitä voinut vielä luovuttaa, vaan köpöttelin vielä pienen kierroksen lähialueella ja sehän se sitten kannattikin: komeita korvasieniä pikku muhennosta varten. Myrkyt ensin pois keittämällä Eviran ohjeitten mukaan ja kokkailemaan.
Kyllä kannatti tarpoa ja hikoilla, ehkä joskus vielä se superesiintymäkin osuu kohdille…
Terkuin, Anu